Viisi metriä violettia päänhuimausta
Heinäkuun alussa se alkaa, jalopähkämön kirkkaan violetti kukinta. Uuuh, se on intensiivinen, aah minun lisäkseni siitä tykkäävät pörriäiset.
Tuonne ne lennähtävät, kukan huulien sisälle ja tekevät temppunsa.
En ole osannut päättää, kukkiiko jalopähkämö kauan vai vähän aikaa. Olen kellottanut kukinnan noin kahden viikon pituiseksi, tosin yksittäisiä tähkiä nousee vielä sen jälkeenkin. Kasvi saattaa kukkia uudelleen (eli puutarhahullujen kielellä remontoida) vielä syksyllä, toisn silloin ei päästä keskikesän kukkamääriin, ei alkuunkaan. Yleensä nappaan ne loppusyksyn kukkavarret maljakkoon, sekakimpun lisukkeeksi.
Kuten oikeastaan kaikki suosikkikukkani, myös jalopähkämö leviää hyvin. Yllä olevan kuvan penkinreunus syntyi kassillisesta alkuja, olisiko niitä ollut alun perin kolmen lapionkauhaisun verran? Tein niille tutut temput, eli pienin alkeellisiksi atomeiksi (pikaohje täällä) ja tökin kymmenen sentin välein multaan, joka ei ollut kovin ravinteikas. Kanankakkaa ravinnoksi ja vot! Hyvä tuli. Jos tuntuu, että kasvi leviää liiaksi, sitä kuritetaan yksinkertaisesti repimällä tai kuokkimalla ylimääräiset kevyesti pois – pinnan tuntumassa etenevä juurakko irtoaa maasta melko helposti.
Tykkään, tietysti!