Ilmastotekojen vapaapäivä
Tänään valitsin auton pyöräilyn sijaan. Söin ruisleipää aidolla voilla ja juustolla. Laitoin raejuustoa lounassalaattiin. Ja omatuntoani vihloo. Tästähän minä juuri puhun – kuinka itsestään selvää on pyöräillä joka paikkaan, kunhan siihen vain tottuu (se on terveellistäkin). Tai, miten jopa kanan- tai sianlihan hiilijalanjälki on pienempi kuin juuston. Mutta sitten taas…kukaan ei ole täydellinen. Arki voittaa joskus.
Täydellisyyden tavoittelu voi olla oikeastaan kuolinisku ekologisemmalle elämäntyylille (tai mille tahansa muutokselle, jota tavoittelee). Jostain on pakko aloittaa. Jollekin täysvegaaniksi siirtyminen voi olla oikea valinta, mutta luulen, että useimmat meistä tottuvat uuteen pikkuhiljaa. Olen oikeastaan antanut itselleni luvan mennä autolla, jos en jaksa pyöräillä. Silti valitsen useammin pyörän kuin auton, koska pyöräilyn plussat voittavat autoilun. Sitten, jos joskus en ihan oikeasti jaksa pyöräillä, voin mennä autolla ja se on ihan ok. Jos asettaa itselleen liian tiukkoja rajoja, voi pienikin poikkeaminen siitä masentaa liikaa ja saada jopa luovuttamaan kokonaan.
Ihminen kiinnittää helpommin huomiota negatiiviseen kuin positiiviseen ja sanotaan, että tarvitaan viisi hyvää asiaa peittämään yksi huono. Parempi olisikin, itsensä ruoskimisen sijaan, olla tyytyväinen niihin pieniin ekologisiin valintoihin, joita tekee ja on tehnyt. Joka kerta, kun valitsee kasvisruoan liharuoan sijaan, pyörän tai bussin oman auton sijaan, voi olla itseensä tyytyväinen ja hurrata hieman itselleen. Siitä seuraa positiivinen kierre.
Arki on pieniä valintoja ja pienistä valinnoista muodostuu vuosien kuluessa suuria. Mutta kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa, että huomenna on uusi päivä. Niin minäkin lopulta tein tänään, mietin niitä kertoja, kun olen pyöräillyt viimasta ja sateesta huolimatta. Ja annoin itseni tänään olla hieman laiska.
Kuvat Isokankaan retkeilypolun varrelta. (Isokankankaan retkeilypolku: https://www.ouka.fi/oulu/ymparisto-ja-luonto/oulun-luontopolut-ja-suojelualueet)