Ilmastoähky ja miksi kannattaa välttää lentämistä erityisesti tänä ja ensi vuonna
Viikon päästä tiistaina 29.1. on Sitran koordinoima Erätauko-keskustelupäivä, jolloin eri puolella Suomea järjestetään keskusteluja Sitran Erätauko-konseptin mukaan ilmastonmuutoksen hidastamisesta ja siitä, mikä meitä estää tekemästä ilmastoystävällisiä valintoja yhteisöissämme. (Lisätietoja päivästä ja Erätauko-konseptista löydät Sitran sivuilta: https://www.sitra.fi/tapahtumat/tule-jarjestamaan-koko-suomen-kattavia-eratauko-dialogeja-ilmastonmuutoksesta/ )
Vuoden alun on täyttänyt intensiivinen työ kolmen paikallisen järjestön kesken keskustelutilaisuuden järjestämiseksi. Innostus itselle tärkeästä asiasta on saanut tekemään asioita sen eteen hieman yli omien rajojen. Lisäksi tavalliset työkuviot ja mediassa silmiin sattuvat ilmasto-otsikot ja omien elämäntapojen kyseenalaistaminen siihen päälle ovat saaneet aikaan aivohälyä. Uuvuttaa.
Tunnen riittämättömyyttä. Työtä ilmastonmuutoksen etenemisen hidastamiseksi olisi niin paljon. Niin paljon mitä minäkin voisin tehdä. Voisin ottaa lyhyempiä ja kylmempiä suihkuja, voisin alentaa huoneiden lämpötilaa, voisin kirjoittaa enemmän, voisin keskustella ja kyseenalaistaa enemmän, voisin ryhtyä vegaaniksi… Joskus iskee myös epäilys, entä jos joskus vuosien päästä ajattelemme, että kylläpä sitä stressattiin ihan turhaan.
Kaipaan hitautta. Rauhaa ja hiljaisuutta. Nostalgisoin sellaista aikaa, jolloin tuijotettiin kuuran kuorruttamia puita ja maalaismaisemaa työpöydän ääressä, kun oltiin kirjoittamassa kirjettä jollekin sukulaiselle. Nykyään viestit singahtelevat sekunneissa sinne ja tänne. Ja stressaavat. Kun olisi niin paljon mitä voisin tehdä. Nyt heti.
Olen miettinyt myös matkustamista nykyaikana ja aiemmin. Siitä on ollut mediassa taas viime aikoina puhetta. Miksi pitää päästä lentää suhahtamaan muutamassa tunnissa tai korkeintaan vuorokaudessa kaukaisiin maihin? Eikö matkustamiseen kuulu nimenomaan matkallaolo? Eikö se ole osa seikkailua? Eihän Tove Janssonkaan lennellyt menemään matkustaessaan Euroopassa, tai Mia Kankimäen Yönaiset. He tarkkailivat maisemia junaikkunasta tai laivan kannelta tai kamelin selästä. Muuten sielu ei ehdi mukaan, kuten jotkin Amerikan alkuperäiskansat uskovat. Kaipaan sellaista hitautta, vaikka tuntuu, että nykyajan hektisessä elämässä ei sellaiseen matkustamiseen ole aikaa.
Juuri tänä ja ensi vuonna kannattaa jättää lennot lentämättä. Sitra sivuilta selviää, että: ”Vuosina 2019-2020 mitataan lentoalan tarkat päästöt, ja vuoden 2020 jälkeen lentoyhtiöiden on kompensoitava alan päästöjen kasvu ostamalla päästöyksiköitä, eli rahoittamalla päästövähennyksiä muualla.” (https://www.sitra.fi/uutiset/lentoalan-kasvavien-paastojen-vahennykset-riippuvat-uusiutuvien-polttoaineiden-kehityksesta/?fbclid=IwAR3OEY2lGt8fNEKtNjtJXOoTbnhgonTpWm6YPTFZUkrTa0PGBklisfHwdrg ) Eli mitä vähemmän vuosina 2019-2020 lennetään, sitä alhaisemmiksi lentoalan päästöt arvioidaan. Ja mitä alhaisemmiksi lentoalan päästöt vuosina 2019-2020 arvioidaan, sitä enemmän lentoyhtiöiden täytyy maksaa kompensaatioita vuoden 2020 jälkeen, mikäli lentäminen ylittää vuosien 2019-2020 tason.
Eiköhän aloiteta siis parin vuoden lentolakko!
Olen jo pidemmän aikaa keikkunut työuupumuksen rajoilla, jonka tiedän olevan pitkälti omaa syytäni. Sukupolvelleni tyypillisesti vaadin itseltäni paljon työssä ja vapaa-ajalla, kaikki pitää tehdä tosi hyvin tai ainakin vähän paremmin. Työ, vapaaehtoistyö, muut harrastukset… Rentoutuminenkin! :D Vaikka siinä onnistun aika huonosti enkä ole saanut itseäni meditoimaan, vaikka varmaan syytä olisi.
Tämän väsymyksen vuoksi olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että eipä tarvitse enää matkustella, kun se on niin stressaavaa ja epäekologistakin. Nyt olen alkanut ajatella, että maisemien vaihtuminen junan ikkunassa voisi olla juuri sopivan meditatiivista.. Ehkä ensi kesänä otankin ja ostan Interrail-lipun. Siihen ei taida nykyään olla edes ikärajaa. Toisaalta luulen, että myös mökkirannassa veden aaltoilun seuraaminen voisi olla rentouttavaa. Saapa nähdä.
Minne sinä matkustaisit lentämättä?