20.10.2018 ryyni

Ilmastonmuutos

Käsite herättää ihan hurjan paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita.

Itselläni päällimmäisenä ehkä ahdistusta. Joo, kärsin todellakin ilmastoahdistuksesta ja veikkaanpa, etten ole ainoa.

Viime viikkoina on puhuttu ilmastonmuutoksesta paljon. Maailman ilmastopaneelin IPCC:n uusi raportti ilmoitti, että elämäntavassamme on tehtävä täyskäännös, jos haluamme minimoida ilmastonlämpenemisen 1,5-2°C:n. Big news. Tämähän on ollut tiedossa jo .. öö.. 30 vuotta? Ainakin. Paitsi, että nyt on oikeasti aika toimia. Tähän asti olemme olleet silleen, että no joo, tekninen kehitys ratkaisee ongelmamme ennemmin tai myöhemmin, minäpä tässä ostan odotellessa vielä yhdet lennot Balille. Mutta ei ole vielä ratkaissut. Ainakaan riittävästi. Tarvitaan asennemuutosta. Meidän pitää ajatella elämämme uusiksi. Tällä tavoin emme voi jatkaa.

Vapaus ja vastuu. Tämänhän kaikki tietää. Täysi-ikäistyessään ihminen saa enenevässä määrin vapautta mm. ajella autoa tai asua omillaan, mutta tähän kaikkeen liittyy myös kasvavaa vastuuta omista teoistaan. Jos otat, et aja. Laskut täytyy maksaa tai tulee seuraamuksia. Siivoaminen on ihan kiva juttu. Samalla lailla voi mielestäni ajatella fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Tekninen kehitys on mahdollistanut meille niiden käytön ja energian käyttö on mahdollistanut meille monia ihania asioita, kuten matkustamisen polttomoottoriajoneuvoilla ja jääkaapin ja pesukoneen. Mutta tottakai tähänkin liittyy vastuu (niin kuin kaikkeen kivaan). Meillä on vapaus tuprutella kasvihuonekaasuja savuna ilmaan niin paljon kuin lähtee, mutta meidän täytyy kantaa seuraamukset. Ilmaston lämpeneminen. Jäätiköiden sulaminen. Merenpinnan nousu. Eliölajien tuhoutuminen. Kuivuus. Metsäpalot. Nälänhätä. Ilmastopakolaisuus. Uhkakuvia riittää.

Media tulvii ilmastouhkaa. Ahdistus lamauttaa. Nyt ei ole kuitenkaan aikaa lamaantua. Täytyy olla optimistinen. Uskoa tulevaan. Mutta mihin?

Kuvitellaanpa hetki, että kaikki menisi putkeen. Lihan syöminen (ja sitä kautta metaanikaasua ilmakehään päästelevän nautakarjan määrä) vähenisi dramaattisesti. Ihmiset söisivät kasviksia, papuja, viljoja, pähkinöitä, marjoja, hedelmiä ja ehkä hyönteisiä. Sähköautot ja supernopeat junat valtaisivat liikenteen. Energiaa sähköautoihin ja teollisuuden käyttöön tuotettaisiin ydinvoimaloilla ja muilla hiilidioksidipäästöttömillä energiamuodoilla kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoimalla. Saastepilvet Pekingin yllä väistyisivät yhtä aikaa hiilivoimaloiden, lentokoneiden ja polttomoottoriautojen kanssa. Viherseinät ja –katot, parveke- ja pihaistutukset ja kasvavat metsät imisivät vuosisatojen aikana ilmakehään puskemaamme hiilidioksidia ja kaupunkien ilma olisi raikasta hengittää. Suot ennallistettaisiin hiilinieluiksi. Tyttöjen kouluttaminen vähentäisi eksponentiaalista väestökasvua ja lisäisi vaurautta ja ekologista ajattelua ja elämäntapaa myös kehittyvissä maissa. Ilmastonlämpeneminen saataisiin rajattua 2°C:n ja osa koralleista säilyisi myös jälkipolville ihasteltavaksi ja maailman monimuotoisuutta saataisiin säilytettyä jääkarhujen, naalien, Afrikan villieläinten, Amazonin sademetsän jne. muodossa.

Helppo homma?

No joo, jos kaikki riippuisi vain minusta (tai Suomen valtiosta tai EU:sta), mutta sitten on Trump ja Putin ja Kiina! Eihän tässä auta mikään. Trump on päättänyt USA:n, maailman toiseksi kovimman saastuttajamaan, eroamisesta Pariisin ilmastosopimuksesta eikä Putiniakaan varmasti ilmastonmuutos paljon huoleta ja Kiina, maailman väkirikkain maa, on juuri päässyt kehityksen kärryyn ja nyt kaikki kiinalaiset haluavat hienot autot ja omakotitalot ja uima-altaat (eikä heitä varmaan siitä voi syyttää..) ja heidän energiansahan tuotetaan hiilivoimalla, että paljon tässä auttaa länsimaisen ihmisen nyhtökauraa vedellä…

Vastuu ja vastuunpakoilu. Vastuu on aika inhottavaa. Ärsyttää mennä aikaisin nukkumaan, kun seuraavana aamuna työt alkavat aikaisin. Töissä on raskasta olla vastuussa muista ihmisistä tai vanhempien olla vastuussa lapsistaan. Ja pakkohan sitä puskaan kaatunutta humaltunutta henkilöä on mennä katsomaan, että onko sillä kaikki kunnossa. Toisaalta voi myös kohauttaa harteitaan ja sanoa: ei ole mun ongelma. Mutta kenen ongelma se sitten on? Entä jos kaikki ajattelevat, että ei ole minun ongelmani?

Ilmastonmuutos on meidän vastuulla. Ei Trumpilla tai Putinilla ole kaikkea valtaa maailmassa. Heillä voi olla suuri vaikutus, mutta jos muu maailma pyrkii toiseen suuntaan, on silläkin varmasti suuri vaikutus. Suurempi, toivotaan. Eikä Trumpkaan ikuisesti ole vallassa. Suomalaisen tai eurooppalaisen ihmisen on vaikea vaikuttaa Trumpiin, joten ehkä on järkevämpi keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Esim. omiin poliitikkoihimme tai EU:hun. Muutoksen on alettava jostain. EU:ssakin voisimme tehdä vielä enemmän (ks. Climate Action Trackerin taulukko: https://climateactiontracker.org/countries/ ). Trumpin päätös USA:n eroamisesta Pariisin ilmastosopimuksesta on muuten herättänyt esim. Intian kiinnostusta ilmastoystävällisempään agendaan ja ilmastosopimuksiin. Kiinan väkiluku ei ole enää kasvussa, mutta nykyisen noin puolitoista miljardia ihmistä käsittävän väestön elintaso sen sijaan on. On totta, että Kiinassa tuotetaan paljon energiaa hiilivoimalla, mutta saasteiden aiheuttamien terveyshaittojen vuoksi Kiinassa on herätty vaatimaan saasteiden vähentämistä ja toimiin onkin ryhdytty. Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat olleet viime vuosina laskussa, tosin viime vuonna taas nousseet talouden nousun myötä. Kiinassa on kuitenkin paljon koulutettua väestöä ja uskon, että tietoisuus sielläkin ympäristöasioista on kasvussa.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka ja sukupolveni maailmansota tai ydinkriisi ja vielä enemmän. Mutta uhkakuvia luomalla voimme myös luoda niistä todellisuutta. Blogissani haluan keskustella ilmastonmuutoksesta ja ilmastoahdistuksesta, mutta myös pitää yllä toivoa ja uskoa parempaan huomiseen ja siihen, että päättäväisillä toimilla, voimme yhdessä vaikuttaa, millaista tulevaisuutta luomme itsellemme ja seuraaville sukupolville.

Tervetuloa mukaan Kasvivaan kaupunkiin!