Näin selviät Suomen Marraskuusta (Ronja Salmi ja muut)
Ronja Salmi kirjoitti mielestäni oivaltavasti marraskuun pakenemisesta Nyt-liitteessä 14.11.2018 (https://www.hs.fi/nyt/art-2000005899368.html). Hän kertoi lomasysteemistään, jonka avulla jaksaa puurtaa vuoden töitä ja sitten palkitsee itseään ”ottamalla hatkat” ja lähtemällä hakemaan energiaa Suomen syksyyn auringosta, joka pääasiassa tällä hetkellä näyttäytyy toisella puolella maapalloa. Tästä seuraa lentomatkustuksen hiilijalanjäljen myötä eettinen dilemma.
Täytyy myöntää. Suomen marraskuu on monesti synkkä ja sateinen ja pimeä. Etenkin tänä vuonna, kun lämpötila on huidellut tavanomaista korkeammissa lukemissa ja ilma on ollut kosteaa eikä lumen valaisevaa vaikutusta ole ollut näköpiirissä. Tätä sitten hoemme toisillemme työpaikan kahvihuoneessa, kun aamulla väsytti tulla töihin.
Ronja Salmi oli huomannut rakentavansa itsestään tarinaa, jonka mukaan hän voi ottaa ja lähteä milloin vain ja tuosta noin vain, jos kaamoksen ankeus alkaa ahdistaa. Tunnistan itsekin tuon ajatuksen pakenemisesta. Enkä tarkoita vain marraskuuta. Haaveilen ostavani talon Italian auringosta ja siirtyväni erakkomaiseen elämään kasvattamaan viiniä ja kirjoittamaan kirjoja Italian maaseudulle aina, kun arki ottaa vähän päähän.
Meille nykyajan ihmisille tämä on ihan mahdollista. Ei mitenkään ennenkuulumatonta. Ymmärtäähän tuon, pimeyttä karkuun ja äkkiä. Ei edes maksa paljon ja aurinkoloman jälkeen jaksaa töitäkin paiskia ihan eri tahdilla.
Mutta elämä ei ole aina kivaa eikä sen tarvitsekaan olla. Joskus voi vähän masentaa tai ottaa pannuun ja on ihan terveellistä oppia sietämään sitä. Ei taitaisi viininkasvattaminenkaan siellä Italiassa kovin auvoista olla joka hetki.
Luulen, että elämän tarkoituksen löytämiseksi (ja marraskuun sietämisen oppimiseksi), pitää löytää omat pitkän linjan tavoitteet ja arvot, joiden mukaan haluaa toimia ja joiden eteen haluaa nähdä vaivaa. Itse olen tämän tässä kolmenkympin kynnyksellä vihdoin oivaltanut enkä koe enää paineita näyttää muille, että kyllä, kyllä minä elän täysillä ja nautin joka hetkestä! En nauti. Muttei tarvitsekaan.
Sitten ovat ne pienet hiljaiset hienot hetket, kuten silloin, kun marraskuisena aamuna aurinko venyttelee hentoja säteitään ikkunasta ja luo varjokuvioita olohuoneen seinälle, ja kun aurinkoisena marraskuun päivänä vaeltelee ikivihreässä metsässä ja aurinko pilkahtaa puiden runkojen välistä ja osuu kasvoihin eikä ole kiire mihinkään. Naurattaa.
Ronja Salmi esitti kirjoituksensa lopussa kysymyksen: ”Miten minun tulisi elää, että selviäisin marraskuun Suomessa järjissäni?”. No niin, tässäpä tulee. Näin:
- Nuku. Talvella on pimeää ja unta tarvitsee enemmän kuin kesällä.
- Älä vaadi itseltäsi niin paljon. Älä ressaa, ota rennommin. Salli itsellesi käpertyminen sohvannurkkaan.
- Nauti ystävien seurasta.
- Riko kaavaa. Pidä vapaapäivä ja tee jotain mistä tykkäät. Käy musiikkikeikalla keskellä viikkoa. Käy ulkona syömässä. Käy uimahallissa saunomassa, jos sinulla ei ole omaa saunaa. Tee jotain erilaista. Leivo pullaa, jos et ikinä leivo. Käy ulkona tanssimassa, jos et ikinä käy.
- Vaihda maisemaa pienemmin. Jo maisemanvaihdos piristää, vaikkei aurinkoa näkyisikään. Lähde laivalla Tallinnaan tai Tukholmaan tai junalla Ouluun tai luontolomalle Kainuuseen.
- Lähde nojatuolimatkalle esim. Italiaan Elena Ferranten matkassa tai ympäri maailmaa Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin –kirjan mukana. Itse luen monesti marraskuussa tietenkin Muumilaakson marraskuun ja mikäs olisikaan oivempi arjen pakopaikka kuin Muumilaakso..!
Mitkä ovat sinun marraskuun selviytymiskeinosi?