Kasviva kaupunki

7.1.2019 ryyni

Uusi vuosi käyntiin kierrätyksellä

Tätini kertoi minulle, että on alkanut uskoa ilmastonmuutokseen. Arvelin, että kuuma kesä olisi vaikuttanut häneen ilmastoahdistusta herättävästi, kuten se vaikutti minuun. Hän kuitenkin sanoi, että kansainvälisen ilmastopaneelin alkusyksystä antama raportti oli viimein herättänyt hänet. Hän oli päättänyt alkaa kierrättää jätteitä. Hymyilin. Sehän hyvä.

Vaikka tehokkaimmat yksilön hiilijalanjäljen vähentämiseen liittyvät keinot liittyvät asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan (https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-selvitti–Nailla-kulutusvalinnoilla-vaikutat-eniten-hiilijalanjalkeesi-1382.a), on kierrättäminen suomalaisten suosikkikeino vähentää päästöjä, ja Suomessa jätehuoltosektorin päästöt ovatkin pienentyneet n. 60% 1990-luvulta.

Kierrättäminen on tietysti järkevää ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Kaatopaikalle päätyneet jätteet tuottavat kaatopaikkakaasuja, joista jopa puolet on metaania, 20-kertaa hiilidioksidia voimakkaampaa kasvihuonekaasua. Erityisesti biojätteen lajittelu vähentää kaatopaikkakaasujen muodostumista. Nykyään myös halutaan lisätä biojätteen mädätyksessä syntyvän kaasun käyttöä mm. lämmitykseen tai autojen polttoaineeksi, mikä tietysti olisi yksi syy lisää kierrättää biojäte entistä huolellisemmin. Kuitenkin, tärkeintä olisi vähentää biojätteen määrää, tai siis roskiin menevän ruoan määrää, koska sehän on vain hukkaan heitettyä energiaa ja turhia päästöjä. Ruoan hiiidioksidipäästöt koostuvat tuotannosta, kuljetuksesta, säilömisestä kaupassa ja kotona sekä yllättävän iso osa myös kauppamatkan kulkemisesta (!), mikäli menee autolla kauppaan… Suomalaiset heittävät vuodessa noin 60 kg ruokaa roskiin, mikä on enemmän kuin elintarvikkeiden pakkauksista syntyvä jätemäärä.

Muukin kaatopaikalle heitetty jäte on hukkaan heitettyä materiaalia ja energiaa. Esimerkiksi kierrätysmuovista tuotettu viemäriputki tuottaa 10-kertaa vähemmän hiiidioksidipäästöjä kuin uudesta materiaalista tuotettu putki (!). Paperi kierrätetään Suomessa 80%:sti ja se säästää Suomen metsää ja jättää puita luontoon hiilinieluiksi.

Taloyhtiöömme tuli viime vuonna muovinkierrätys ja vaikka luulin kierrättäväni jätteet hyvin jo entuudestaan, huomasin, että en oikeastaan ollutkaan. Muovin kierrätys on tehostanut kierrättämistäni huomattavasti. Nyt irrottelen muovisesta soijajugurttipurkista pahvikuoret ja laitan ne pahvinkeräykseen ja muoviosan muovin keräykseen, sen sijaan, että heittäisin koko purkin sekajätteeseen.

En ole koskaan kokenut lajittelua hankalaksi tai haastavaksi, vaan ihan normaaliksi. Sama aika siinä menee laittaako säilyketölkin sekajätteeseen tai metallinkeräysastiaan. Olen kyllä jo nuoresta asti tottunut erottelemaan bio- ja polttojätteen, metallit ja lasin, koska kotipaikkakunnallani oli sellainen lajittelukokeilu monta vuotta, kun olin teini-ikäinen. Siitä se sitten lähti. Pieni konmari sisälläni myös iloitsee, että saan laittaa eri asiat niille varattuihin astioihin ja lajitella.

Lajittelu kyllä vaatii jonkin verran tilaa ja meilläkin lasin-, paperin- ja pahvinkeräys eivät mahtuneet jätelaatikkoon ja niille on täytynyt järjestellä paikat muualta. Onneksi jätelaatikkomme on suuri, niin että paikat muovin-, metallin ja biojätteen keräykselle sekä sekajätteelle järjestyivät sinne helposti. Tässäkin sitten luovat sisustusideat vain käyttöön.

Ihanaa ja toiveikasta alkanutta vuotta 2019 kaikille ja kierrätyksen iloa! Toimikoon kierrätys suomalaisille porttiteorian mukaisena ponnahduksena muuhunkin ekologiseen elämäntapaan.