Uneton Espoossa – joskus vaan on vähän rankempaa

Toisinaan on vain rankempaa. Nyt on.

Neidin viime viikkoinen flunssa, oma flunssa, viikonlopun juhlat, jotka vaativat veronsa ja pikkuhiljaa pahentuneet neidin nukkumisvaikeudet ovat vieneet mehut äidistä.

Nukkuminen ei todellakaan nyt olen in. Päinvastoin. Meidän hyväuninen tyttömme on päättänyt, että se on aivan liian yliarvostettua puuhaa. Nukkumaan on menty vain puolesta tunnista tuntiin kestävän huuto-raivoitkun säestämänä tai päiväunille ei ollenkaan. Voitte vain kuvitella, mitkä ovat äidin fiilikset. Tänään olemme itkeneet jo kilpaa. Syli on paha. Kainalossa makoilu vielä pahempi. Silittäminen on sieltä itsestään. Vain hereillä yliväsyneenä hilluminen on ihan jees. Tosin ei äidin mielestä, sillä yliväsynyt kävelemään opettele lapsi vain kaatuilee ja hosuu, jolloin sekin touhu on pääasiallisesti huutoitkua.

Vaihe.

Tämä on taas vaihe, joka on taisteltava. Aikaisemmatkin vaiheet on kaadettu, niin kaadetaan tämäkin.

Unenpuute ei vaikuta neidin kekseliäisyyteen, jos hanskat estää hiekan syömisen käsin, voi homman hoitaa näinkin ;)

Kaikesta uupumuksesta huolimatta, mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!