Lastenhoitoprobleemia ja haasteita työpaikalla. Yhtäaikaa.
Muistatteko tämän: http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/working-mom-be
Täydellinen hoitoratkaisu! Niin, jos kukaan ei ole kipeänä. Jos se muutenkin kurjan sairastumisen uhri sattuu olemaan se mummi, jonka piti hoitaa alku viikko, ja kuume kestää koko viikon, ei järjestely enää olekaan niin täydellinen.
Kulunut viikko on ollut yhtä organisointia ja ongelmienratkomista.
Maanantaina, jäin kotiin hoitamaan neitiä, luojan kiitos nelipäiväinen viikko mahdollistaa pienen sumplimisen haasteita kohdattaessa. Vietimme siis mukavan äiti-tytärpäivän perjantain sijaan maanantaina.
Tiistaina, isi veivasi omat lapsenhoitopäivänsä kattamaan tiistain ja keskiviikon, joten minä lähdin aamulla töihin ja isi-tytärpäivä alkoi. Töissäkin meni ihan kivasti, vaikka maanantaina pöydälle kasaantuneet työt hieman laittoivatkin hikoiluttamaan, mutta niinhän se menee, ei ne siellä itsekseen tule tehdyksi! Iltapäivän aikana selvisi, että Mummi kuumeilee edelleen, eikä torstaillekaan ole hoitajaa tiedossa. A p u a ?
Keskiviikkona aamulla toistui tiistain kaava, äiti töihin ja isi kotona. Edelleen työpöydällä odotti isoakin isompi läjä töitä tehtäväksi, sillä edellinen päivä ei mitenkään riittänyt kahden päivän töiden tekemiseen. (Ylläri). Sitten, noin kello 8.30 computer says NO. Niiiice. Eihän niitä rästitöitä ollutkaan tehtäväksi. Ei kun hetkinen…? Päivä kuluu, posti tuo lisää töitä ja paerit kasaantuvat pöydälle. Hiki se vain nousee pintaan. Lastenhoitojärjestelyissä käännytään tätini puoleen, en mitenkään voisi olla torstaita kotona. Kotiinlähtö ja edelleen toimimaton ohjelma tietokoneella.
Torstaiaamuna, tätini ajoi Hämeenlinnasta Espooseen, kyllä hän on enkeli, ja me painuimme työpaikoillemme. Ja sitten saapuu tieto, että Mummi ei perjatainakaan ole vielä käytettävissä. En ajattele, keskityn siihen, että tietokone on nyt saatava toimimaan, aivan liikaa töitä kiinni otettavana. Sitten se alkoikin toimimaan sopivasti kello 11! Jesh! PIkainen neuvottelu esimiehen kanssa ja sain sovittua perjantaille ylimääräisen vapaapäivän. Hei täähän järjestyy! Kolmetuntia ahkeraakin ahkerampaa työntekoa, noin 60 laskua käsiteltynä, ”send” ja punaisena välkkyviä error viestejä ruutu täynnä!! Nouuuuuuuuuuuu! Ei se kai sitten toiminutkaan. Kaikki tehty tö katosi bittiavaruteen ja olin palannut samaan pisteeseen, missä olin tiistaina töistä lähtiessäni. Ja ne paperitpinot; ne oli jo torneja.
Perjantai: etäpäivä. Luojalle kiitos, tästäkinmahdollisuudesta!
Jos mietit miksi blogihiljaisuus, niin tässä syy. Aivoni ovat raksuttaneet aivan liian ylikierroksilla kirjoittamiseen. Olen siitä kovin pahoillani, mutta aina ei kerta kaikkiaan kykene.
Äitiys ja sen tuomat haasteet; pakko rakastaa niitä <3
Tuntuuko teistä (no siis ihan varmasti), että kaikki haasteet koettelevat aina samaan aikaan? Minutsa tuntuu!
Kiitokset: täti, miehen työnantaja, oma työnantaja! Ilman venymistänne, olisimme olleet pulassa.
Ja Mummi, kuten jo sanoin, syyllisyys pois, sinua tästä ei voi syyttää, vain ja ainostaan sitä inhaa pöpöä, joka sinuun pesiytyi! <3
Miten teidän muiden viikko?
Lumista sunntaita meiltä!