Hetki hiljaa

Joitakin asioita olen oppinut arvostamaan vasta hyvin äskettäin ja yksi niistä on hiljaisuus. Hetki omille ajatuksille.

Siitä ei ole kovinkaan kauan kun vielä inhosin hiljaisuutta ja vielä enemmän yksin oloa. Yksinolo aika kului puhelimessa puhuessa ja televisio aina päällä. Usein vielä musiikkia siihen sekamelskaksi. Hiljaisuus sai kaiken tuntumaan kuolleelta ja ahdistavalta.

Jos minulta nyt kysyttäisiin mistä arkisista asioista haaveilen, sanoisin ehdottomasti hiljaisuudesta ja hetkestä ihan vain omien ajatusten kanssa. Se kun on varsin harvinaista herkkua nykyään.

Nyt vasta ymmärrän hiljaisuuden ja rauhan todellisen merkityksen. Sielu lepää.

Epäilin vanhuutta, mutta se onkin kuulemma vain äitiys 😉

Onko mut huomanneet kelkan kääntymisen vai maistuuko meteli ja hälinä entiseen malliin? 

E