A Beautiful Body – Blogihaaste
Pari päivää sitten Mami Go Go Minttu esitti blogihaasteen, jonka ajatus on kaunis ja tärkeä. Useat upeat äitibloggaajat ja bloggaaja, jotka ovat äitejä ovat astuneet ulos vaatteistaan ja näyttäneet mitä ne kätkevät alleen. Toinen toistaan upeampia ja rohkeampia naisia on laittanut raskauden ja synnytyksen tuomat muutokset vartaloissaan seinälle. (Kirjaimellisesti: Mami Go Go facebook -sivulta löydät haasteeseen vastanneiden naisten tarinat)
Kuvia katsoessa ja tarinoita lukiessa näkee monen monta erilaista vartaloa. Toinen on palautunut lähes täydellisesti kun toinen ei lähellekään sitä. Tarina on silti sama; kukaan ei koe olevansa ennallaan. Vaan uuteen, suuren aarteen muokkaamaan, vartaloon totuttelu on ollut vaikeaa tai vähintäänkin haastavaa. Ja kuten Magicpoksin Majkin sanoo, on surullista kuinka itsekriittisiä ja julmia me olemme itsellemme. (Ja jos vilkaiset edellä mainitun blogipostauksen kommentteja huomaat, että julmia emme ole aina me itse, vaan me olemme sitä myös toisillemme.)
Halusin lähteä haasteeseen mukaan (pitkän epäröinnin ja jänitämisen jälkeen), sillä näin hieno asia ansaitsee huomiota ja mahdollisimman monta toistoa sanoihin: sinä olet kaunis, juuri sellaisena kuin sinä olet. Ja kaikki ne kauneusvirheiksi kutsutut jäljet ovat kunniamerkkejä siitä, että sinä olet äiti!
tässä olen minä, ei enempää ei vähempää, vain minä: yhdeksänkuisen tytön äiti
Itse olen lähes läpi elämäni kärsinyt huonosta itsetunnosta ja erittäin epävarmasta ja kriittisestä suhtautumisesta vartalooni. On ajanjaksoja, jolloin se on johtanut runsaaseen alipainoon ja järjettömiin laihdutusjaksoihin. Raskausaikana pahin pelkoni oli raskausarvet, lähes uin öljyssä, jotta niitä ei vain tulisi. Murhehdin paljon raskauskiloista ja siitä, tulisinko koskaan pääsemään niistä eroon. Synnytettyäni neidin en edes pystynyt katsomaan itseäni peilistä pitkään aikaan ilman, että koin suorastaan fyysistä pahoinvointia. Minulla oli kuitenkin vartalo, joka palautui hyvin ja melko nopeasti. Ennallaan se ei kuitenkaan ole. Jo entuudestaan olematon rintavarustus on imetyksen myötä muuttunut kahdeksi nahkapalaksi. Vatsalihakseni, jotka ovat aina olleet hyvässä kunnossa, ovat poissa. Niitä ei kerta kaikkiaan ole. Ryhtini on muistuttaa ässää, jonka seurauksena myös lantio- ja selkäkivut ovat joka päiväisiä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Silti, en koskaan aikaisemmin ole osannut olla itselleni niin armollinen kuin tänäpäivänä olen. Jokaisella epäkohdalla on syynsä, neiti S, enkä milloinkaan vaihtaisi häntä raskautta edeltäneeseen vartaloon. En ikinä.
Siis arvon naiset, laitan haasteen eteenpäin, jatkakaa sitä ja käykää linkittämässä tarinanne muiden joukkoon tänne!