Äiti lentää!
Kun katsoo maailmaa puolitoistavuotiaan silmin näyttää se miljoona kertaa jännemmältä kuin, sanotaanko nyt vaikka kolmekymppisen stressihirmun silmin. Meidän perheessä Äidistä tuli nimittäin välittömästi sankari, kun hän osasi lentää.
Olen kerran vuodessa kokeillut vieläkö kroppa (jota ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä ole treenattu vuosikausiin) taipuu lapsena opeteltuun kärrynpyörään. Viime kesänä ei ollut toivoakaan, mutta syytetään siitä synnytystä (sehän käy selitykseksi mihin vain?). Tämän kesän yritys oli maanantaina, ja neiti S ei meinannut pysyä pöksyissään kun hän näki äidin tekevän kärrynpyörän (tyylipuhttaudesta viis, jos se menee ympäri ja mitään ei mene rikki; se on kärrynpyörä)!
ISI, KATO, ÄITI LENTÄÄÄ!
Ja sitten pitikin lentää uudelleen. Tosi monesti.
Palatakseni maanantain tunnelmiin muilta osin, niin kyllä täällä ihan kirjaimmellisesti voltteja heiteltiin, että anteeksiantoa heruisi ;) Mitä sitä ei Äiti tekisi lapsen hyvän mielen eteen? Ja tällä harjoitusvauhdilla musta tulee vielä vähintään yhtä hyvä lentäjä kuin 20 vuotta sitten!
Onkohan toi lentäminen periytyvä ominaisuus kun Pirpanakin oli sitä mieltä, että lentämään on opittava?
lennokasta torstaita
M