HopLop, se oli HopLop
Pieni ihminen suuressa maailmassa, ja niin innoissaan! Kyllä on äidillä nyt hyvä mieli, kun näki lapsensa riemuitsevan niin kuin ei aikaisemmin, ainakaan kahta tuntia putkeen! Kyllä, me olimme ensimmäistä kertaa HopLopissa niin, ettei pikkuneiti S ollut aivan sylivauva.
Hihkuminen alkoi jo portaissa. Tuttu ”Yyyyyyy – YYYYYYYY – yyyyyyyyyyy” alkoi välittömästi kun värit ja rakennelmat tulivat näkyviin ja lasten kiljunta kuului. Siinä kohti 8,5 euroa, joka neidistä sisään pulitettiin, oli kuitattu. Ja minun sydän sulanut.
Pallomeri oli pop (muuten Isinkin mielestä, joka sukelteli siellä enemmän kuin muut lapset yhteensä)! Siellä hautauduttiin palloihin ja vähän heiteltiinkin. Kivointa oli kun Isi teki pallovyöryn päälle.
Isoja legoja, joista Isi rakensi torneja ja neiti kaatoi ne. Ja taas Isilläkin oli kivaa! Äiti pääasiallisesti katseli elämänsä rakkauksia yhdessä temmeltämässä ja mietti, kuinka onni onkaan potkaissut. Niin ja otti valokuvia.
Kaikista kivoimmaksi jutuksi osottautui kuitenkin iso liukumäki ja sinne kiipeäminen. Erityisesti se kiipeäminen. Sinne olisi vain pitänyt päästä. Mäki alas ja eikun nurkka ympäri ja takaisin ylös! Voi meidän vaippapyllyä, kun se viipotti menemään niin, että perässä pysyminen meinasi olla vaikeaa!
Isoon mäkeen oli vietävä äitikin!
Sitten se suurin kysymys, mennäänkö me uudestaan?
KYLLÄ!
Rentouttavaa lauantai-iltaa teille kaikille!