Kaikenkarvaiset lapset

Pallo on todella muodustamassa tämän perheen hitiksi. Eilen innostuin itsekin palloilusta ja kävin ostamassa itselleni koripallon. Ajattelimme mennä neidin päiväunien aikaan viereiselle koripallokentälle kokeilemaan, miltä se koripallon pomputtelu tuntuikaan. Lapsuudessa pomputtelin palloa enemmänkin, mutta vuosiin en ole käsissäni koripalloa pidellyt. Päiväunista ei kyllä tullut mitään, kun S näki pallon, vaan hän kannusti iloisesti rattaistaan kiljumalla ”Ättätätättätätätätttttttääääää!”ja huitomalla tekemällä aaltoja, kun äiti ja isi otti toisistaan mittaa.

Tänään tuo pallo lojui eteisen lattialla, kun ensin sen huomasi toinen koiramme ja heti perään neiti. Kaikenkarvaisten lasten koripallo ottelu oli välittömästi pystyssä. Koira töni palloa nenällään ja tassuillaan samalla haukahdellen ja S paineli perässä käsiä huitoen ”Ätätätäätttätätätätätätätääää”:n ja kurkku suorana kiljunnan säestämänä. Hulinaa ja vilinää riitti! Pallo ensimmäisenä, perä kanaa suditellen rallia keittiössä, eteisesessä, keittiössä, eteisessä etc. Ja minä istuin lattialla nauramassa kannustamassa.

Tämän ottelun voitti S, mutta uskon revanssin alkavan näillä minuuteilla 😉

Ehkä siis sittenkin koripalloilija?

Iloista lauantaita kaikille!