Karhunpoika sairastaa

Neiti S on nuhainen, räkäinen, kiukkuinen ja niin hellyydenkipeä.

Neiti on pysytellyt ihmeen terveenä viimeiset kahdeksan kuukautta, vain yksi korvatulehdus ja yksi yhden päivän kestänyt kuume ennen tätä. 

Lapsen sairastaminen ei vaan ole mitenkään ikinä kivaa, päin vastoin, se raastaa sydäntä. Onneksi neiti on jo sen ikäinen, että aivan sydän syrjällä ei pienen nuhan kanssa tarvitse olla. Toisin kuin edellisellä kerralla; neiti oli vain kuusi viikkoa vanha ja sairastui rs-virukseen. Silloin kuljimme neljästi vuorokaudessa Jorvin sairaalassa tyhjentämässä räkää ja limaa neidin sisuksista. Silloin minua pelotti. Silloin totesin myös ensimmäisen kerran miehelleni, että kyllä tämän naisen levolliset yöt ovat nyt takana päin ja huolta on loppu elämä täynnä. Neiti onneksi toipui aika nopeasti silloin, toivottavasti nytkin. 

Tänään pääasiallinen tehtäväni on ollut toimia ihmispatjana, neidin torkkuessa mahani päällä, yhteensä viisi tuntia. Ottaen huomioon kolme kappaletta yöherätyksiä sekä aamualoituksen kello kuusi, ei köllöttelypäivä ole ollut pahitteeksi. Työni lomassa olen kuluttanut aikaa muistelemalla neidin ensi kuukausia ja aikaa, jolloin toimin ihmispatjana huomattavasti useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Joskus niitä aikoja on todella ikävä, vaikka silloin se tuntuikin ajoittain raskaalta, olla sidottuna selälleen makaamaan, jotta toinen saisi nukuttua. Tätä nykyään neiti malttaa olla sylissä sen verran harvoin kiemurtelematta, että jokaisesta hetkestä osaa nauttia, vaikka läheisyyden tarpeen aiheuttaja olisikin kurja nuha!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa tiistaita kaikille ja toivotaan neidille pikaista paranemista!