Se oli käärme – saaristossa sattuu
Tänään aamu alkoi säikähdyksellä. Isolla säikähdyksellä.
Aamuisella (kiireisellä) reissulla kohti sanittettitiloja, läpsyt paljaissa jaloissa heiluen, polulla lojunut keppi kopautti minua jalkaan. Ei ollut keppi ei, sillä pysöhtyessäni ja taakse katsoessani ei keppi polulla enää ollut. Tarkastelin jalkaani; kaksi punaista pistettä. Käärme!
Shokissa kuljin takaisin mökille, suoraan kyypakkauksen luo, ainoa mitä sain miehelleni mutistua oli ”mua tais purra käärme..”. Jalkaa kutitti ja jalkapöytää särki. Tarkastelimme jalkaa ja totesimme, että pisteet kyllä löytyy, hieman kohollaan olevat, mutta iho ei ollut mennyt kunnolla rikki. Kiireeni oli pelastanut minut pahemmalta iskulta. Kyy tai rantakäärme, en tiedä, mutta onneksi se ei ollut saanut kunnon otetta!
28 vuotta olen kulkenut täällä paljain jaloin, läpsyissä ja milloin missäkin jalkineissa, ikinä en ole käärmeen puremaksi joutunut. Kaikille tiedoksi: jatkossa peitän jalkani.
Säikähdys riittää minulle. Hyi.
Better safe than sorry
Loppu päivä on kulunut paljon mukavammin, eikä jalkaakaan enää särje. Sää on ollut hyvä, joskin koleahko ja loppukesän tuntuinenAhvenet ovat isoja ja savustettuina makoisia! Lisää niitä ei valitettvasti saa, sillä ISO särki katkaisi minulta siiman.
Serkkuni tuli tyttöystävänsä kanssa yllätysvisiitille ja kateellisena jäin rannalla ruikuttamaan heidän lähtiessä h-vene purjehdukselle. (Mukaan kyllä kutsuttiin, mutta edellisestä purjehduksesta on sen verran aikaa, että jänistin. Reissu kun oli serkullenikin ensimmäinen, ilman valvovaa silmää. Kaksi melkein purjehtijaa sohlaamassa, olisi saattanut olla liikaa ;))
Nyt tennarit heiluen tiedustelemaan purjehduksen kulusta (ja ehkä ruinamaan pikku kierros)!
Mukavaa viikon jatkoa!
