Kun on oikein harmittanut, eikä edes tiedä miksi, on aika alkaa saada vastauksia elämän suurin kysymyksiin:
Mitäpä tuohon sanoisin? Kun kaappaisi syliin ja suukkotaisi ja kertoisi, ettei äitikään aina ymmärrä. Eikä aina tarvitsekaan ymmärtää, joskus vain harmittaa.
Tälleen kevyt kysymys ensimmäiseksi ”Miksi” -kysymykseksi, vai kuinka?
E, jonka todella täytyy alkaa valmistautumaan näihin kysymyksiin
Törmäsin blogosfäärissä pyöriessäni omasta mielestäni hauskan arkiseen haasteeseen, joka raottaa verhoa hieman blogikulissien taaksekin, silleen hyvässä hengessä, nimittäin #verkkarimutsi -haasteeseen, joka on saanut alkunsa täältä.
ja, noh te tunnette minut, tämähän oli kuin Kasvukäyrille nakuteltu 😉 Tässä siis kaksi kuvaa: äiti edustaa ja äiti hengaa!
trenssi, farkut – guess
laukku – lumi
kengät – hm
Jos näet minut pyörimässä jossakin nutturassa ja koko mustissa näet minut omimmillani. Päälleni sujahtavat lähes poikkeuksetta mustat housut, mutta nykyään saatan änkeytyä myös kynähameeseen, jota pikkuhiljaa alan oppimaan myös käyttämään.
Mutta kun pääsen kotiovesta sisään lentää kireät kamppeet nurkkaan (joskus kirjaimellisesti) ja päälleni pääsevät lököhousut höystettynä villasukilla, ah <3 Kuvassa näkyvät fleecehousut ovat ehdottomat lempparit ja kymmenen vuotta vanhat. Ne ovat ensimmäinen joululahja, jonka herra K on minulle koskaan ostanut. Rakkaimmat ja ihanimmat <3
housut – hm
paita – guess
villasukat – tädin kätösistä
Miltä sinä näytät kotona? Mukaan haastan vähintäänkin koko team #momfien!
lököisiä iltoja!
E
