Tiedättehän kun olette lapsena tehneet mielestänne jotain mielettömän kivaa tai nähnyt jotain uskomattoman makeeta, on siitä piirtynyt mieleen aivan erityinen mielikuva. Ja vielä aikuisenakin sitä muistelee monet kerrat iloisena ja toisaalta haikeana kuinka upeaa se olikaan! Olen aikaisemminkin jo maininnut, että purjehdimme lapsuudessani erittäin paljon, tarkoittaen sitä, että koko heinäkuu matkattiin meriteitse Suomen ja Ruotsin (kerran ehdittiin Tanskaan asti) saaristossa. Ja tietysti lisäksi viikonloput, ne tosin pääasiassa vietettiin Saaressa.

Yksi paikka (no, monta muutakin ennen kuin isäni ehtii kommentoimaan tähän ;)) on jäänyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi, lapsen silmin katsottuna ja lapsenmielellä koettuna se oli aivan huikea! Nimittäin Bomarsund Ahvenanmaalla ja siellä sijaitsevat linnoituksen rauniot. (Täältä voit kurkata mitä Wikipedia paikasta kertoo.) Me kävimme siellä tasan kerran ollessani noin viisi vuotias (tai jopa nuorempi) ja silti olen aina halunnut mennä takaisin!

Kuluneen viikon kolmen sukupolven Ahvenanmaan lomalla yhden päivän retkikohteena olikin Bomarsund ja sen linnoitukset. No siis olihan ne hienot, mutta eihän ne olleet mitään sellaista kuin muistikuvissani. Yllätävää eikö? – Ei varsinaisesti. Aika moni muukin kohde on kokenut vastaavan inflaation kun niitä on käynyt jälkikäteen ihastelemassa. Ei ne taivaisiin kohoavat kiipeilypuutkaan niin kovinkaan korkeita oikeasti ole 😉 Näin aikuisena katsottuna linnoitukset olivat kyllä upeat ja erityisesti vartiotornilta oli mahtavat näköalat, mutta muistikuvissani paikka oli lähes huvipuisto!

Kyllä minä silti paikassa käyntiä ehdottomasti suosittelen jos Ahvenmaalla liikutte, on se sen verran hieno. Ja jos sinne menette, älkää missään nimessä jättäkö kapuamatta kallioiden päälle vartiotornille, sillä se tuntui vieläkin vatsanpohjassa, niin komeat ne maisemat oli! Ja jos lapsia on mukana, niin kohde taitaa ainakin minun kokemuspohjalta olla myös niiden mieleen 😉

Vartiotorni

Tänä vuonna neitiä kiinnosti vielä napit enemmän kuin linnoituksen rauniot.

”En mä kipeä, mä vaan kosken!”

(Miksi äidit aina kieltää kaiken kivan?)

Täällä näin.

(kuva: google maps)