Pari viikkoa sitten neiti S esitteli (varoitteli äitiä) taitojaan huojumalla konttausasennossa, paikoillaan vielä. Nyt ei paikoillaan olosta ole enää tietoakaan. Tyyli on ryömintää, mutta vauhti on kovaa! 

Koirat. Voi niitä parkoja.

Andy, koirista nuorempi, on muuttanut kenkäkaappiin jo hyvissä ajoin, ja on siis siellä turvassa. Tai sitten majailee työpöydän takana, mutta se ei enää ole kovinkaan turvallinen paikka. Neidiltä kun pääsee räkänauru, kun löytää koiran ja ampaisee liikkeelle. 

Ziggy sen sijaan, oi ja voi. Vanhus ei taida älytä, että nyt olisi hyvä hetki ymmärtää turvapaikan päälle. Vanhus kun tahtoo olla välillä vähän ärhäkkä niin erotuomaria on tarvittu jo varotoimenpiteenä, mutta tänään annoin heille mahdollisuuden tutustua toisiinsa kunnolla ja mikä yllätys minua odottikaan: sehän on leikkiä! Ainakin hetken, niin kauan kun vanha jaksaa. Tarkkuuta täällä vaaditaan kyllä vanhemmilta nyt ihan eri tavalla.

Uusi kehitysvaihe, uudet haasteet (ja uudet hauskeedet).

The vaippapylly

Ootko tosissas?

Ota sit kiinni jos saat!

Viime hetken pelastus

Mutta mitäs täällä on?

Toisinaan pelastus näyttää tältä. Jumissa on ja pysyy (vielä).

Ymmärätte vaan mitä tarkoitan? 😉

PS. Neidin valkoiset vaatteet ovat kuin valheenpaljastimet… Imurointi ei ole mikään kiva helleharrastus muuten. Marsmars hommiin!