Luovun oikeudestani vappupalloon
Vappupallo.
Olen saanut sen lähes joka vuosi, ensin vanhemmiltani ja myöhemmin mieheltäni. Joka vuosi se on ilahduttanut minua yhtä paljon, aikuisiällä erityisesti siksi, että se on tuonut mieleeni se tunteen kun lapsena kaupungilla näki vappupallomyyjiä ja ääni väristen pyysi äidiltä tai isältä ”saaaaaanko?”, kädestä vähän nykien. Ja se riemu kun sen sai (harvoin tosin ensimmäisellä pyyntikerralla viikkoa ennen vappua)! Voi kuinka se pientä ihmistä ilahduttikaan.
Tänä vuonna vappupalloni sai neiti S. Ja vaikka hän ei vielä perinteistä ja äidin muistoista mitään ymmärräkään, niin olihan se ihana katsoa, kuinka se pientä riemastutti: sitä on hauska katsella ja vielä hauskempaa on kun sattuu saamaan narun käteen ja sitä voi heiluttaa, täysiä! Ja voi kuinka se minua ilahduttikaan edelleen, tuo vappupallo, joka ei enää ole minun. Ilahdutti ehkä kaikista palloista eniten!
Äidin viimeinen vappupallo 2012:
Neidin ensimmäinen 2013:
HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!
PS. Ehkä saan vähän itsekin huitoa pallolla? (salaa)
