Uusi ihana asunto! …mutta mikä ihme on tuo haju!?

Moni teistäkin on varmasti monet kerrat muuttanut uuteen kotiin. Ehkä remontoinut rakkaudella, pyyhkinyt kaapit ennen kuin tavarat asettellaan siistiin järjestykseen paikoilleen. Ihaillut ja hymyillyt; uusi koti on vielä ihanampi kuin ajattelit.

Olet ehkä myös kuitenkin joutunut siivoamaan jotain mitä edelliset asukkaat eivät olleet pois muuttaessaan siivonnut? Ja se harmittaa, mutta toisaalta, eipä nuo leivän murut kaapin takaseinällä nyt maailmaa kaada.

Myös minä tein tämän kaiken ja rakastan kotiamme sydänjuuriani myöten.

dsc_0944.jpg

laskiaisblinit uudessa kodissa

Sitten haistoin sen. Ummehtunut, tunkkainen, likainen haju, joka ei lähtenyt tuulettamalla. Paikallistin hajun kylpyhuoneeseen ja vaatehuoneeseen kylpyhuoneen seinän taakse. Paniikki alkoi kasvamaan, enkä saanut asialta rauhaa. Aloin jopa epäilemään, että kosteusmittaustulokset olivat virheelliset, kun asunto oli ollut tyhjillään usean kuukauden ajan, tai sitten koko asunto olisi homeessa; olihan se ollut vain ylläpitolämmöllä koko tuon tyhjilläänoloajan.

Googletin ja tutkin: hometta, huonosisäilma, lattiakaivot… LATTIAKAIVOT! Niitä en putsannut sisään muuttaessamme. Niinpä lähdin pesuaineiden ja välineiden kanssa suihkuun ja päätin tehdä edellistä huomattavasti perusteellisemman siivouksen. 

Lattiakaivon kansi auki naps. Jo pelkkä näky kertoi, että kumihanskoja olisi parempi laittaa kahdet, tai oikeastaan kolmet päällekkäin, mutta kun sain ulos sen kaiken mitä kaivoon oli kertynyt laamannuin, järkytyin, lähes oksensin, enkä enää laisinkaan ihmetellyt pahaa hajua, päin vastoin; ihmettelin, että ei haissut pahemmalle. En ole eläissäni pitänyt käsissäni mitään niin ällöttävää. Shokissa ja tratisoituneena jynssäsin koko kaivon niin kiiltäväksi, että se näyttää siltä kuin sinne ei koskaan olisi vettä laskettukaan. Eikä haise.

Tästä lievästi tuohtuneena ymmärsin miksi asumisoikeusyhtiön hinnastossa luki: viemäreiden putsaus hinta. Siksi, että seuraavien parkojen ei tarvitse kaivaa sitä vuosien saatossa kuolleen rotan näköiseksi muuttunutta kasaa pois sieltä, jos lähtijät eivät sitä tehneet. Itse aioin sen varmasti ainakin tämän elämyksen jälkeen tehdä, vaikka viemäreiden putsaus onkin, noh ihan sieltä itsestään. Tuskin kukaan siitä erityisemmin pitää, mutta ajatellanpa asiaa näin: kumpia kaivat mielummin omia vai jonkun muun ihokarvoja ulos sieltä? Sitä minäkin.

Meidän tapauksesamme asunto on ollut vuokralla ennen kuin se myytiin, joten paha katseeni ei kohdistu suoranaisesti edellisiin asukkaisiin vaan myyjään, jonka olisi mielestäni pitänyt huolehtia, ettei moisia yllätyksiä tule vastaan. Vai mitä sinä olet mieltä? (Haju muuten pääsi yllättämään juuri siksi, että asunto oli todella tyhjillään ennen muuttoamme, jolloin suihkuakaan ei ollut käytetty. Kuivana tuo kaivon sisältö ei haissut, mutta kastuessaan… well, you get the point.)

 

Oletko sinä törmännyt muuttaessasi vastaaviin tilanteisiin tai muihin epämiellyttäviin yllätyksiin? Mitkä olisi sinun mielestäsi ne ”kohtele muit akuin haluat itseäsi kohdeltavan” -tavan mukaiset toimintavat muuttosiivouksen suhteen?

 

kloritin hajusta nauttien

M

Suhteet Sisustus Oma elämä Ajattelin tänään

Kommunikaatiosta

 

Puolitoistavuotiaan verbaalinen kommunikointi on haparoivaa; sanoja tavoitellaan, toiset tulevat jo kirkkaan kaikuvasti j alauseita toistellaan haparoiden. On vain kuulijasta kiinni meneekö viesti perille.

Tarvitaan lukematon määrä minuutteja ja tujnteja lapsen seurassa, jotta voi virheettä ymmärtää mitä tarkoittavat sanat, jotka silmät kirkkaina esitetään: ketovetu, minamiini, patita ja munia, mainitakseni muutamia.

Neiti S – Suomi sanakirjasta pikaisesti tarkistettuna ne kääntyvät seuraavasti:

– ketovetu = vetoketju

– minamiini = vitamiini

– patita = xylitolipastilli ja

– munia = Muumit

Selvää eikö totta?

Mikä tahansa vaate on paita ja juoma –että.

Ei aina niin yksinkertaista ja erimielisyyksiä syntyy äidin ja isinkin kanssa aina silloin tällöin, kun viesti, joka omasta mielestä on selkeästi esitetty ei mene perille.

Toisaalta sitten taas jotkut sanat ja lauseet ovat tilannetajunsa puolesta huippunsa hiottuja, kuten anna ja kaikki ei -alkuiset kaksisanaiset lauseet kajahtavat kirkkaasti ilmoille. Eittaaa, kuuluu juuri ennen kun tavarat lentävät kädestä. Hyvää yötä toivtetaan bye bye (koska nukke sanoo niin) ja huomenta on moooi. Kaupantädille (tai sedälle) sanotaan kiitoo, hehhei, kun tavarat saadaan kassiin. (ja äiti pakahtuu ylpeydestä, tietty)

Sitten on se toisenlainen kommunikaatio ja sen ymmärtää kaikki.

IMG_5910.jpg

IMG_5913.jpg

 

Okei, sä et halua enää muroja. Otatko maitoa? -ETTÄ! Anna.

IMG_5921.jpg

IMG_5923.jpg

Okei, ei taida janottaa enää?

– PATITA!

Me ollaan nyt valmiita.

 

Näin se toistensa tuntemaan opettelu jatkuu, sanaleikkeinä ja pantomiimina. Toisinaan on superhauskaa ja toisinaan.. noh, ei niin hauskaa, mutta joka päivä me kaikki opimme jotain uutta. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään