Ryhmäneuvolan saldoa: hengenvaarallinen unilelu?

Tänään oli neidin 6kk neuvola, joka Espoossa pidetään ns. ryhmäneuvolana. Paikalla oli äiteineen (ja yksi isi) viisi kappaletta puolivuotiaita palleroita. Ryhmäneuvolan taka-ajatuksena on saada äidit ulos luolistaan huomaamaan, että maailmassa on muitakin puoli vuotiaita ja, että tämän ikäiset alkaa jo olla muista lapsista kiinnostuneita. Niin ja äidillekin on kai ihan hyvä joskus puhua muiden äitien kanssa?

Tapaaminen alkoi kaikkien lapsien läjäämisellä leikkimatolle keskelle lattiaa. Vauvat köllöttelivät mahallaan ja tuijotteli toisiaan. Näky oli aika hellyyttävä. Esipuheessaan terveydenhoitaja harmitteli leikkipaikkojen tyhjyyttä ja kovasti kannusti verkostoitumaan kun saman alueen äitejä ollaan. Tässä kohtaa vauvat vielä uteliaina tuijotteli toisiaan ja jokainen oli myös saanut käsiinsä helistimen. Seuraava vaihe piti sisällään vanhempien ja lapsien esittelyn; miten syödään, miten nukutaan, kuka puklaa ja kenellä on ummetusta (siis vauvat, vanhempia vaan väsytti). Tässä kohtaa neiti oli jo noussut konttausasentoon ja huojui ja heilui muita vauvoja kohti uhkaavasti muristen, muut edelleen tuijottivat toisiaan suu auki ja imeskelivät lelujaan.

Oli oikeastaan aika kiva nähdä ja kuulla muidenkin saman ikäisesti huolia ja iloja, mutta minusta tuntui, että nämä asiat oli meillä jo läpi käytyjä.

– Unikoulu: neiti nukkuu illasta aamuun omassa sängyssä ja nukuttajaksi kelpaa kaikki äidistä mummiin

– Kiinteiden aloitus: Soseita syödään (ja uppoaakin) jo kolmesti päivässä ja kaksi kertaa puuroa.

– Selältä mahalle kääntyminen ja oman navan ympäri pyöriminen… Niin no.

Tässä vaiheessa neiti ryömi ympäri mattoa ja vei muilta neljältä vauvalta leluja käsistä. Minä reivin nilkoista takaisin omiin jalkoihini ja neiti suunnisti imeskelemään terveydenhoitajan varpaita. Revin taas takaisin ja neidin vei taas jonkun lelun. Takaisin nilkkoihin ja neiti ottaa konttausasennon ja alkaa ärjymään (hän on oppinut sekä komentamaan että ”riitelemään”). Muiden vanhemmat nostivat vauvansa syliin ja S jäi yksin lattialle mekastamaan. 

Terveydenhoitaja esitteli tyttöäni ja sanoi, että ”tämä on sitten se seuraava kehitysvaihe, muiden taso on normaalia”. Hymyilin kauniisti.

Onko lapseni epänormaali, kun on aktiivinen?

Jos minulta kysytään niin S on iloinen ja hyväntuulinen vauva, toksi myös aktiivinen. Ja saa muut vauvat itkemään kiljunnallaan. 

Onko lapsestani tulossa villikko?

Voiko puoli vuotiaasta jo päätellä millainen lapsi on tuloillaan? Ja mikä on liikaa?

Seuraavaksi vuorossa olikin ”Kodin turvaohjeiden” jako ja yksitellen mittaus/punnitus. Tutustuin jaettuun paperiin ja huomasin kohdan: Lapsen sängyssä EI SAA OLLA mitään vaarallista: narut, pehmolelut, tyynyt yms.”

SIIS MITÄ?!

Onko lapseni unilelu hänelle hengenvaarallinen? Se Pupurätti, jonka avulla neiti nukahtaa ja ja nukkuukin koko yön?

Kysyin asiasta, ja vastaus oli seuraava: ”No olenpa huonosti lukenut, kun en moista kohtaa ole edes huomannut. Nyt en kyllä osaa sanoa.” MITÄ?

Ei siis vastausta.

Auttakaa nyt hyvät ihmiset hölmöä äitiä ja kertokaa siis: onko unilelu lapselle vaaraksi??

Olen äiti. Huolestun helposti ja huolellani ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Huolestuessani haluan vastauksia. Nyt jäin ilman.

 

The Pupu

 

PS. Ryhmäneuvolan verkostoitumisidea kantoi tasan niin kauan kun tapaaminen kesti.