Yllättävän kiireistä

Tänään olen koko illan suunnitellut istuvani alas ja kirjoittavani neiti S:n ensimmäisestä yöstä ilman kumpaakaan vanhempaa.

…mutta…

sitä hetkeä ei tullutkaan.

Uusi arki on ainakin vielä toistaiseksi hurjan kiireistä. Kun on tottunut touhuamaan koko päivän verkkaisessa tahdissa, tuntuu nämä illat kuluvan hujauksessa. Kello puoli viisi kun kotiudun, lähes kuusi kun koko perhe on syönyt, seitsemän kun kävelyllä on käyty ja lähes kahdeksan kun tulemme sisälle, puoli yhdeksän kun iltapuurot on syöty ja yhdeksän kun neiti on sängyssä. Itse olen haaveillut nukkumaan menosta jo seitsemästä asti. Aika älä juokse!

 

Töissä olo tuntuu edelleen hyvältä ja mielenkiintoiselta, kotiarki sen sijaan kaipaa nyt kipeästi organisointia, jotta kaikki tarpeellinen tulee tehtyä ja itsellekin jäisi edes pieni hetki, jolloin keskittyä esimerkiksi tähän bloggaamiseen, josta haikelen jatkuvasti.

Ehkä huomenna otan itselleni sen ajan. Ehkä?

Hyvää yötä ja mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!