Alitajunta lähetti laulun
(Kuva: http://www.dotoday.se)
Heräsin toisena päivänä, ja alitajuntani lähetti minulle laulun.
Omituinen kokemus – en ole kuunnellut Anna Ternheimiä moneen vuoteen, mutta ”Today is a good day” -laulun sanat kaikuivat selkeinä pääni sisällä.
I still feel fine I guess, my life was a mess
When I shared it with you
I was lonely.
Now i’m just alone.
It’s just a matter how i define
My state of mind.
Sanat vain kumpusivat sisältäni – kliseistä mutta todellista totta. Sanat kuvasivat hyvin tuntemuksiani juuri sillä hetkellä. Sotkuahan se oli, ei tietenkään pelkästään. Minä kannattelin sinua, itseäni ja lopuksi jopa talon seiniä. Yritin ja yritin. Seinä tuli vastaan viime talvena, kun uuvuin totaalisesti. Töiden, suhteemme ja epävarmuuteni ansiosta. Sinä olit tukenani – tiettyyn pisteeseen asti. Sitten laitoit oven kiinni.
I was lonely.
Niin. Olin kovin yksinäinen unettomuuteni, masentuneisuuteni ja heikkouteni kanssa. Olin päästänyt irti velvotteista, sillä ajattelin että sinä voisit kannatella tätä rakennelmaa puolestani. Olinhan minä kannatellut sitä jo monta vuotta. Nyt oli minun vuoroni, ajattelin. En tuntenut läsnäoloasi tai läheisyyttäsi. En tietenkään. Sinä olit ajatuksissasi jo muualla – kauniin opiskelijatytön kampauksessa, viinilasissa ja mahdollisessa uudessa rakkaudessa.
Nyt kadut, sen huomaan. Mutta ei se auta. Olen antanut anteeksi ja päättänyt mennä eteenpäin. Niin sinunkin pitää.
Sanoit viime yönä, että et osaa ottaa vastaan ja antaa rakkautta. Minä sanoisin, että on kyse minun rakkaudestani. Kaikki ihmiset eivät vain mätsää. Ovi on suljettu.
Nyt olisi helppo kääntyä takaisin ja sanoa: meillähän on tämä rakkaus! Kun me välitetään toisistamme! Mut ei se auta. Vanhaa soppaa ei kannata alkaa lämmitellä uudestaan – tulee klimppistä.
Siskot ja veljet, olkaa hyvät: Anna Ternheim (napsauta nimeä niin kuulet kipaleen)
Iloa ja valoa,
Piparminttu-Mari