Nyt se iski…se todellisuus

…nimittäin aivan päin näköä. Olen muuttanut väliaikaiseen kämppään, tehnyt kaiken ihan oikein ja voinut ihan ok. Nyt olen paennut maalle.

Ajattelin voida hyvin ja keskittyä itseni kokoamiseen. Mutta tämä on aivan kamalaa. Tunteet vyöryvät ylitseni, voin erittäin huonosti, ahdistelen aivan kaikesta, masennun, vatsani on kipeä, kuten myös pääni, niskani, selkäni, jalkani ja hampaani. Alan tajuta tilan todellisuuden ja ymmärrän että ei tämä niin hauskaa ole. En näe tulevaisuuteen sillä positiivisella innolla, kuten alkushokin aikaan. En jaksa olla reipas. Istun hiljaa kivellä ja katson merelle. Ahdistus olkapäällä ja vatsassa. Onneksi on Rennietä.