Kävin yliopistolla ilmoittautumassa takaisin läsnäolevaksi. Ero käsityönopettajan opinnoista jäi siis puolen vuoden mittaiseksi. Tämä ei silti tarkoita, että vaihtaisin tukikohtani takaisin opettajankoulutuslaitokselle. Ei. Käsityötiedettä en aio enää opiskella. Perus- ja aineopinnot (eli opettettavan aineen hallintaan vaadittava määrä) ovat olleet jo hyvän tovin kasassa, enkä koe tarvetta palata nysväämään (anteeksi sanavalinta) kaavojen ja puikkojen pariin.

(kuva: helsinki.fi)

Opettajankoulutuslaitokselle alkoi vetää opettajan pätevyydestä puuttuvat 35 opintopistettä. Tavallaan isolta tuntuva puute, mutta jo suoritettuihin opintoihin verrattuna minimaalisen pieni. Vuoden aikana, siinä sivussa (niihän ajattelen) suoritettava. Kipinän opintojen jatkamiselle sain hankkiuduttuani Outi Pyyn ja Varustelekan Trashion Boot Campille (tulossa keväällä!) ohjaajaksi, mikä kohdallani tarkoittaa myös yhtä suoritettua harjoittelua ja kuutta opintopistettä.

Mutta: Jäljellä olevaan 29 pinnaan on keksittävä muita motivaatiokeinoja. Ja mielellään pian, sillä opintoaika hupenee uhkaavasti. Periaatteessa opettajan pätevyyden saavuttaminen motivoi, mutta en osaa kuvitella itseäni varsinaisessa opettajan työssä. Mikä saa jälleen pohtimaan, olenko mahdollisesti palannut lähtöruutuun opintokuvioissani. Tekeekö kauppatieteilijä edes mitään opettajan pätevyydellä? Suoritanko nyt projekteja loppuun vain suorittamisen ilosta?

Näin kevätlukukauden kynnyksellä luon vielä katseen menneeseen syksyyn, ensimmäiseen sellaiseen virallisesti kauppislaisena, ja kokoan ajatukseni ennen siirtymistä uusien kurssien ja muiden kevään haasteiden pariin.

Syksyhän alkoi suurella innolla, mutta haaliessani kaikenlaisia sivuprojekteja (mm. Tieteestä Toimintaa, Min Goodie, osa-aikainen työsuhde yliopistolla ja läjä erilaisia järjestöhommia) opinnot hiukan kärsivät. Nyt joululomalla olen paikkaillut tilannetta, ja viettänyt joulunpyhätkin tenttikirjallisuuden parissa. Tammi- helmikuussa tenttejä odottaakin vino pino. Tilannetta ei tietenkään paranna yhtään se, että olen hankkiutunut mukaan taas uusiin projekteihin. Tulevalle keväälle on luvassa  kaksi osa-aikaista työpaikkaa (yliopiston paikan lisäksi) sekä yksi erittäin mielenkiintoinen harjoittelupaikka. Niistä myöhemmin lisää. Ja kyllä, ajanhallintani lienee jo huippuluokkaa.

Koulussakin ehdin aloittaa monta kurssia. Tilanteen levittyä käsiin syksyn puolessa välissä, jätin suosiolla osan kursseista sikseen, ja suoritin vain ryhmätyöt, joita en omantunnontuskissani kehdannut jättää tekemättä. Mutta vielä täältä noustaan ja kävellään reippaasti uusintatentteihin. Vapiskaa ainakin International Design Business Management, Entrepreneurship and Managing Innovations ja Yritysjuridiikan perusteet, olen päntännyt koko joululoman!

Kukaan ei voi silti väittää, etten olisi saanut mitään aikaan syksyn aikana. Päinvastoin. Olen tehnyt vaikka mitä. Lopunkin ajan vähintään tehokasta ajatustyötä. Suurinkin paheeni, pitkät lounaat hyvässä seurassa, ovat tuottaneet poikkeuksellisen paljon hyviä ideoita syksyn mittaan. Ja hei, olen käynyt myös salilla! Ja after-luennolla (suosittelen, palauttavaa):

Ja -viinillä:

Ja opiskelubrunssilla:

Sekä ilmapalloin somistetussa kauppiksen tyttöjen vessassa:

Kiitos, kiva ja mielenkiintoinen syksy, tervetuloa uusi vuosi ja kevätlukukausi!