Takaisin opeopintoihin?

Kävin yliopistolla ilmoittautumassa takaisin läsnäolevaksi. Ero käsityönopettajan opinnoista jäi siis puolen vuoden mittaiseksi. Tämä ei silti tarkoita, että vaihtaisin tukikohtani takaisin opettajankoulutuslaitokselle. Ei. Käsityötiedettä en aio enää opiskella. Perus- ja aineopinnot (eli opettettavan aineen hallintaan vaadittava määrä) ovat olleet jo hyvän tovin kasassa, enkä koe tarvetta palata nysväämään (anteeksi sanavalinta) kaavojen ja puikkojen pariin.

(kuva: helsinki.fi)

Opettajankoulutuslaitokselle alkoi vetää opettajan pätevyydestä puuttuvat 35 opintopistettä. Tavallaan isolta tuntuva puute, mutta jo suoritettuihin opintoihin verrattuna minimaalisen pieni. Vuoden aikana, siinä sivussa (niihän ajattelen) suoritettava. Kipinän opintojen jatkamiselle sain hankkiuduttuani Outi Pyyn ja Varustelekan Trashion Boot Campille (tulossa keväällä!) ohjaajaksi, mikä kohdallani tarkoittaa myös yhtä suoritettua harjoittelua ja kuutta opintopistettä.

Mutta: Jäljellä olevaan 29 pinnaan on keksittävä muita motivaatiokeinoja. Ja mielellään pian, sillä opintoaika hupenee uhkaavasti. Periaatteessa opettajan pätevyyden saavuttaminen motivoi, mutta en osaa kuvitella itseäni varsinaisessa opettajan työssä. Mikä saa jälleen pohtimaan, olenko mahdollisesti palannut lähtöruutuun opintokuvioissani. Tekeekö kauppatieteilijä edes mitään opettajan pätevyydellä? Suoritanko nyt projekteja loppuun vain suorittamisen ilosta?