Nimiäiset siirtolapuutarhassa
Tyttäremme sai nimen jo talvella, mutta sitä juhlittiin vasta alkukesän kukkaloisteessa paikallisen siirtolapuutarhan vanhassa maalaistalossa. Idylliä oli vaikka muille jakaa. Auringonpaistetta, puheita, maljoja, paketteja, itse tehtyjä herkkuja ja tietysti ystäviä ja sukulaisia. Suunnittelin nimiäisiä pari kuukautta, mutta eihän mikään mennyt käsikirjoituksen mukaan.
Juhlat alkoivat kahdelta. Osa vieraista saapui reippaasti ennen, kun olimme vielä täydessä touhussa koristeluiden kanssa. Tarkoituksena oli muun muassa rakentaa naulakosta ja sydänilmapalloista puu, mutta se jäi tekemättä ajan puutteen vuoksi. Kävin kuitenkin edellisenä päivänä hakemassa tukun violetteja neilikoita ja ruohoja. Niistä saimme tehtyä lopulta varsin näyttäviä pöytäkoristeita. Siirtolapuutarhan päärakennus oli loistava paikka juhlille, sillä saimme lähes kaiken tarvitsemamme paikan päältä: pöytäliinat, koristemaljat, tarjoiluastiat ja kahviastiaston. Siitä huolimatta raahasimme valtavat määrät tavaraa mukanamme. Juhlien jälkeen veimme pöytäliinat pesulaan. Sillä reissulla liinat seikkailivatkin pari viikkoa. Yksi liina katosikin. Saimme lopulta tuntuvan alennuksen pesusta, joten odottaminen kannatti.
Teimme kaikki tarjottavat itse. Pöydässä oli kuivakakku, lihaisa piirakka ja kasvispiirakka, taivaallista saaristolaisleipää kahdella eri täytteellä, mustikkamuffineja ja keksejä. Ainoastaan täytekakun tilasin ulkopuoliselta. Suunnittelin kakun itse. Lopputulos oli kaunis sekä sisältä että ulkoa. Helle vain sai kakun hieman lässähtämään. Vaikka teimme lähes kaiken itse, rahaa paloi valtavasti. Totesinkin, että jos saan nimiäisiin kulumaan tällaisia summia, häät jäävät järjestämättä.
Juhlapäivänä meillä oli apuna tukku ystäviä. Emme olisi pärjänneet ilman. Siskoni hoiti vauvaa, äitini mies vastasi tarjoiluista. Perheystävämme tarjoili ja hänen lahjakas tyttärensä otti valokuvat (nämäkin) ja lauloi Mansikkamäen pikkuisen kunniaksi. Päivä oli lähes viimeistä piirtoa myöden täydellinen. Juhlat vain loppuivat liian aikaisin. Aloitimme juhlat kuitenkin perinteisesti kilistelyllä. Laseissa on alkoholittomia spritsereitä sitruunaviipaleilla koristeltuina. Siitä huolimatta, että avoanopin mies tokaisi ”viinan” nousevan päähän hujauksessa, laseissa ei ole pisaraakaan alkoholia. Minusta pieni lapsi ja alkoholi eivät sovi yhteen. Oikeita hömpsyjä nautitaan aikaisintaan 18-vuotisjuhlissa. Ohjelmassa oli myös kummitodistusten alekirjoittaminen. Kummien valitseminen oli todella hankalaa. Minulla on paljon ystäviä eikä yhtään parasta ystävää. Ystävien laittaminen järjestykseen on käsittämättömän vaikeaa. Lopulta teimme niin, että minä päätin kummisedän mieheni ystävistä ja mieheni kummitädin minun ystävistäni. Tosin samat valinnat olisimme varmasti tehneet isekin.
Pikkuisemme sai valtavasti lahjoja. Ihmiset kyselivät ennen juhlia, mitä tarvitsisimme, mutta sanoin kaikille, että tuokaa jotain tytölle. Kummisetä ja mieheni toinen ystävä toivat yhdessä ainoan asian, jota olimme toivoneet – hyppykiikun. Kummitäti antoi Kalevalakorun Kastehelmen, mikä oli minusta aivan loistava kummilahja. Tuhannesti lusikoita parempi. En edes tiedä, missä omat kummilusikkani ovat… Kuten kaikkiin perhetapahtumiin, myös juhliin mahtui odottamattomia yllätyksiä. Mieheni perheenjäsenistä kukaan ei tuonut lahjaa, vaan kukkia. Olin vähän hölmistynyt. Minä en menisi nimiäisiin tai ristiäisiin ilman edes pientä lahjaa. Ainakin meidän suvussamme on ollut tapana lahjoa lapsia ja vanhempia merkkipäivinä. En ole mikään materialisti, mutta olisihan se nyt kiva, jos lapsella olisi jotain muistona tapahtumasta, jota hän ei itse muista. Kukat eivät säily. Toinen kokemamme yllätys oli yksi kutsumaton vieras. Kummisetä otti tyttöystävänsä mukaan. Emme lähettäneet avecillisia kutsuja ystäville, koska monella nuorella tilanteet muuttuvat joskus nopeastikin. Yritimme myös välttää sen, että vierasmäärä paisuisi holtittomasti. Muutama ystävä kuitenkin kysyi etukäteen, saisiko ottaa kumppaninsa mukaan. Tietenkin suostuimme. Kummisedän tyttöystävä kuitenkin tupsahti tantereelle kutsumatta ja ilmoittamatta. Vedin litran herneitä nenääni. Olin suoraan sanottuna punaisen sekunnin ajan todella raivoissani. Olin tehnyt istumajärjestyksen, mikä ei ollut kovin helppoa, koska oli paljon ihmisiä, joita ei voinut istuttaa vierekkäin. Askartelemani nimikyltit olivat osa koristelua. Naiselle pykäistiin nopeasti paikka ystävien pöydän päähän. Kummisetä istui meidän pöydässämme salin toisessa päässä. Järjestely tuntui todella typerältä, mutta en kiukuspäissäni halunnut tyttöä meidän kanssa samaan pöytään ja kaikkiin valokuviin. Kun olin juhlien jälkeen niellyt kiukkuni, pahoittelin naiselle sitä, että järjestely oli ollut sellainen kuin oli. Hän oli toki tervetullut. Olisimme vain halunneet tietää siitä etukäteen. Kannattaa siis muistaa, ettei mikään mene koskaan käsikirjoituksen mukaan.
Pääasia oli kuitenkin, että itse juhlittava viihtyi. Neiti oli uskomattoman hyvällä tuulella koko päivän ja viihtyi syleissä ja valokuvissa. Juhlien päätteeksi otimme tukun kuvia vauvasta kaikkien halukkaiden sylissä. En ole saanut aikaiseksi toimittaa kuvia kuin muutamille, mutta tarkoitus olisi, että kaikki, joista kuvia on, saisivat muiston itselleen.
Ennen lähtöä pyysin vieraita jättämään terveisiä vauvalle tarkoitusta varten hankkimaani kirjaan. Sekään ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Osa kirjoitti pelkän nimikirjoituksensa. Osa vieläpä omisti nimikirjoitukselleen kokonaisen sivun. Kirjaan olisi tarkoitus mahduttaa kaikki tulevatkin juhlat, mutta saa nähdä, miten käy. Odotan kuitenkin innolla, että pääsen lukemaan tytön kanssa niitä ajatuksia, jotka hänelle kirjaan nimiäisten päätteeksi jätettiin. Entinen työkaverini ja ystäväni kirjoitti elämänohjeen: ”Syö aina jälkiruoka ensin. (Tai ainakin sitten aikuisena).” Mieheni ystävä runoili: ”Muista kaikki iloiset asiat, vaikka ne olisivat vähäiset. Pidä kypärä, jollei päässä, niin sydämessä.” Ja kummisetä: ”Äiti ja isä on aina oikeassa. mutta jos tarvitset vanhempien myönnytystä, kysy kummisedältä.” Mummi (minun äitini) ja hänen miesystävänsä: ”Tämä päivä oli elämäsi helminauhan ensimmäinen helmi. Toivottavasti hienoja kokemushelmiä kertyy helminauhaan paljon niin, että elämäsi ehtoolla niitä olisi tuhansittain.”
Päivä oli äidistäkin todella ihana ja ikimuistoinen!