Ei-toivottu odottaja
Ensin oli tiedossa kesätöitä, mutta sitten ne katosivat kuin tuhka tuuleen. Mahtoikohan tuleva perheenlisäys vaikuttaa tulevaan työnantajaan?
Viime syksynä kysyin ison varsinaissuomalaisen yrityksen edustajalta kesätöitä ensi kesäksi. Minulle luvattiin, että ”jotain aivan varmasti löytyy”, mutta vielä ei osattu sanoa mitä. Olen ollut samassa yrityksessä töissä kahdesti. Yhden 3,5 kuukauden pätkän vuonna 2010 ja toisen 6 viikon pätkän viime kesänä.
Kolme kaveriani ilmoitti tänään sopineensa kesätöistä kyseisen yrityksen kanssa. Lisäksi yrityksellä oli jokin aika sitten lehdessä työnhakuilmoitus. Niinpä minäkin laitoin sähköpostia ja kysyin, joko voitaisiin sopia hommista. Vastaus kuului, että tilanne on auki, mitään ei voida luvata. Täh? Siis anteeksi mitä?
Siis mitään ei voida luvata MINULLE. Ihmettelen, että miten minulle voitiin luvata syyskuussa, mutta ei enää nyt. Kolme muuta nuorta naista kuitenkin sai juuri hommia. Yrityksessä työskentelevä tuttavani kertoi kuulleensa, että tänään alettiin ilmoitella muillekin. Mutta ei minulle. Ja olen ainut hakija, joka on raskaana. Tosin äitiysvapaani loppuu 3. kesäkuuta ja mieheni haluaa jäädä kesäksi vanhempainvapaalle. Olen siis täydessä työvalmiudessa.
Tiedän, että kyse ei ole pätevyydestäni tai osaamisestani. Minulla on enemmän työkokemusta kuin kellään niistä kavereistani, joille hommia on löytynyt. Ja hekin ovat kaikki hyviä ja osaavia. Kyse ei myöskään ole minusta ihmisenä tai työntekijänä: olen saanut kyseisestä työpaikasta pelkkiä kehuja. Viime kesänä olin jopa vastuussa yhdestä pienestä yksiköstä.
Olen hakenut muualtakin töitä. Minulle on kuitenkin aivan mielettömän tärkeää, että saan kesäksi töitä juuri siltä paikkakunnalta, jolla kyseinen yrityskin sijaitsee. Tämä siksi, että pysyn oman alani kehityksessä mukana niin, että perheemme voi olla yhdessä kesän ja tavata sukulaisia. Se ei onnistu, ellen saa töitä juuri tuolta paikkakunnalta. Juuri tuolla paikkakunnalla on kaksi oman alani paikkaa, joihin voisin edes teoriassa päästä. Toinen näyttää lipuvan käsistäni. Voi olla, että ylireagoin, mutta oljenkorret alkavat olla vähissä. Ihan näin vähällä en kyllä luovuta. En aio tyytyä ympäripyöreään selitykseen siitä, että mitään ei muka voida luvata.
Kirjoitukseni kuva on muuten nappaistu täältä: http://www.oikeuttaodottaville.fi