Korvessa ei juhlita
Nimi on annettu, mutta nimiäiset ovat juhlimatta. Lapsen juhlat vaativat improvisointia, kun potentiaaliset juhlavieraat asuvat tuhannen kilometrin päässä juhlittavasta.
Tyttömme täytti aamuyöllä 2 kuukautta. Nimi on annettu, muttei juhlittu. Lähetin kuitenkin kutsut nimiäisiin jo pari viikkoa sitten.
Masennuin, kun tajusin, että suurinta osaa etelän sukulaisista ja ystävistä on turha odottaa tänne tunturien keskelle edes vauvan ensimmäiseen juhlaan. Ainoastaan äitini ja mieheni isä ovat käyneet kyläilemässä viimeisen kahden kuukauden aikana. Hyviä aikomuksia on ollut muillakin, mutta lopulta takamuksen raahaaminen 12 tunnin junamatkan päähän on vain ollut liian suuri ponnistus.
Ajattelin ensin, että mitään juhlia ei tule. Se olisi mahdotonta. Kotiimme mahtuu yökyläilemään enintään kolme ihmistä kerrallaan. Nimiäisjuhlien vieraslistaan saimme helposti kymmenkertaisen määrän nimiä. Hotelliyöpymisillä matkasta tulisi liian kallis monille. Siitä matkustusvaivan määrästä puhumattakaan.
Tavallaan ymmärrän hyvin. En itsekään saanut raahattua raskaana olevaa persaustani Sodankylään ennen kuin oli ”pakko”. Silti se, miten vähän vaivaa sen ”ihanan ja niin tärkeän pikkuisen” eteen ollaan valmiita näkemään, sapettaa aivan silmittömästi.
Vaikka nimipaperit lähtivätkin maistraattiin jo tytön toisella elinviikolla, juhlat juhlitaan. Vaikka sitten etelässä, mutta vauvaa juhlitaan. Piste.
Kun kävin Rovaniemellä toisella äitiyspolikeikalla helmikuussa, piipahdin Sinooperin loppuunmyynnissä. Ostin läjän askartelutarvikkeita kutsukortteja varten.
Korttien lähdettyä homma hieman karkasi käsistä.
Varasin juhalpaikaksi äitini ehdottaman siirtolapuutarhan maalaisromanttisen kerhotilan vanhasta kotikaupungistani. Suunnittelin ja tilasin kerroskakun, jonka päällä vauva nukkuu reessä. Tilasin itselleni mittojen mukaan ommellun juhlapuvun. Vauvan juhlapukuun törsäsin paikakalliseen lastenvaateliikkeeseen työkavereilta saamani lahjakortin. Äitini ystävä tarjoutui keittämään kahvia ja tarjoilemaan vieraille. Hänen tyttärensä valokuvaa. Valitsin musiikkiesityksiksi Mansikkamäen ja Linnun.
Olen käyttänyt tunteja juhlatilan koristeluiden, ohjelman ja tarjottavien suunnitteluun. Pidän taulukkoa siitä, mitä on jo tehty ja mitä vielä tekemättä.
Tiedän. Hirveä vaiva nimiäisten eteen, vaikka nimi on jo annettu ja kaikki tietävät sen. Eikä kolmikuinen vauva edes muista juhlistaan mitään.
Minä kuitenkin haluan juhlia lastani. Kaksi sukuakin olisi hyvä saattaa saman katon alle jo vauvan alkutaipaleella.
Jäähän pikkuiselle kuvat. Ne kertovat, että läheiset ihmiset ovat nähneet hänet juhlimisen arvoiseksi. Juhlien suunnittelu on myös ihana tapa saada vauvan läheiset osallistumaan, vaikkeivät pääsisikään luoksemme kylään.
Ja sanonko mitä, jos sukulaiset ja ystävät eivät vaivaudu paikalle, kun me raahaamme perheemme sen tonnin etelämmäs…
Tällä hetkellä suunnittelen pöytien koristelua. Se on yllättävän haasteellista, kun juhlatila on toisella puolen Suomea. Otan mielelläni vastaan koristelu- ja kukkaideoita myös teiltä :)