Kuka hoitaa, kun äiti sairastaa?
Kun kotona oleva vanhempi sairastaa, työssäkäyvällä ei ole automaattista oikeutta jäädä kotiin. Jos sairaus on tarpeeksi raju, lapsi jää käytännössä heitteille.
Makasin sunnuntaista keskiviikkoon 37,5-39,3-asteen kuumeessa. Influenssa, totesi tohtori labrakokeiden jälkeen.
Kun kuume sunnuntai-iltana nousi, purskahdin itkuun silkasta epätoivosta. Kuka hoitaa avutonta kaksiviikkoista, jos minä hourin kuumeisena enkä edes erota vasempaa kättäni oikeasta? Saati sitten vauvaa puolen metrin halosta.
Mieheni alkoi soitella työpaikkansa esi- ja luottamusmiehiä läpi. Meille kävi tuuri ja hän sai luvan jäädä kotiin hoitamaan minua ja lasta. Ensin hänelle sanottiin, että työterveyshoitaja tai -lääkäri voi kirjoittaa hänelle sairaslomaa ja homma on sillä taputeltu.
Seuraavana aamuna kotikäynnille tullut lastenneuvolan terkkari kirjoittikin kolme päivää sairaslomaa akuutin perhetilanteen vuoksi. Samalla hän teki minulle lähetteen labraan.
Käynnin jälkeen mieheni soitti uudestaan esimiehelle. Tuomio kuului, että eipäs se jo saatu sairasloma käykään. Lopulta piti ottaa yksi palkallinen ja kaksi palkatonta vapaata.
Onneksi irtosi edes se. Jos toinen vanhemmista on kotona pienen lapsen kanssa ja sairastuu, on täysin sattumankauppaa, saako työssäkäyvä vanhempi jäädä kotiin.
Laki ei anna siihen oikeutta ennen kuin sairastunut on kipuillut 9 päivää. On täysin työnantajan hyväntahtoisuudesta kiinni, saako työssäkäyvä osapuoli jäädä kotiin ennen kuin mainittu aikamääre täyttyy.
Kun 9 vuorokautta on plakkarissa, voi jäädä esimerkiksi vanhempainvapaalle, jos sitä on käyttämättä. On sanomattakin selvää, että vaikka olisi minkälainen monsteriflunssa, 9 päivää ei varmasti täyty. Lyhyenkin ajan voi kuitenkin olla niin sairas, ettei pysty hoitamaan pientä lasta.
Mutta lapsi on hoidettava. Kyllä se varmasti jotenkin luonnistuu perusflunssan tai pikkukuumeen kanssa. Pakon edessä pahemmankin taudin kanssa on pakko selvitä.
Voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että kaksiviikkoinen vauva on vaarassa, jos kuumehoureinen vanhempi alkaisi häntä hoitaa. Pahimpina hetkinä tunsin itseni niin heikoksi, että olisin todennäköisesti pudottanut vauvan, jos olisin lähtenyt kanniskelemaan häntä huoneesta toiseen. Hyvä, kun sain pidettyä itseni pystyssä. Onneksi isä oli kotona – ei tarvinnut leikkiä pikkuisen hengellä.
Työssäkäyvällä vanhemmalla pitäisi ehdottomasti olla oikeus jäädä kotiin hoitamaan pientä lasta, jos äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla oleva on niin sairas, ettei siihen pysty. Nykyinen tilanne on vaarallinen. Lapsi jää mielestäni heitteille, jos hoitaja on siinä kunnossa, ettei kykene vastaamaan lapsen turvallisuudesta oli syy mikä hyvänsä.
Ongelma tuntuu varmasti marginaaliselta niistä onnellisista lapsiperheistä, joiden isovanhemmat asuvat kivenheiton päässä eivätkä ole työelämässä. Meidän tapauksessamme isovanhemmat asuvat tuhannen kilometrin päässä Lounais-Suomessa ja käyvät töissä. Kehtaan väittää, että Suomi on täynnä lapsiperheitä, jotka ovat samassa tilanteessa. Siksi olisi mielestäni aivan hirveän tärkeää, että kotona olevan vanhemman sairastuessa työssäkäyvällä olisi oikeus jäädä kotiin.
Lapselle toki riittää yksi kotona oleva vanhempi, mutta vain, jos se vanhempi on turvallinen.
PS. Tässä mainio Apus-vastine Pohjanmaalta.