Onni on oma huone
Seitsenkuinen kermakaramellimme muutti omaan huoneeseen. Seurauksena koko perhe nukkuu kuin pienet vauvat. Kodissamme on enää vain yksi huone pommin jäljiltä. Äiti katsoo vähemmän telkkaria ja leikkii enemmän.
Vietin viime viikon arkipäivät kaksin vauvan kanssa. Olemme hyvin usein pitkiä aikoja kaksin mieheni työn vuoksi. Tähän asti olen tyytynyt tuskastelemaan yöunieni perään yksinäisinä aikoina. Viime viikko oli kuitenkin se korsi, joka katkaisi mammakamelin selän. Kun mieheni tuli takaisin reissusta, päätin luopua itsepäisestä halustani pitää vauva näköetäisyydellä. Niinpä isä kantoi pinnasängyn ja hoitopöydän entiseen pelihuoneeseensa ja sisusti sen uusiksi vauvalle.
Odotin ensimmäistä yötä jännittyneenä. Iltayöstä vauva parkaisi kerran, mutta loppu sujui kuin unelma. Mieheni nousi hieman ennen puoli yhdeksää sunnuntaiaamuna. Hän luuli kellon olleen kuusi ja meni kiireessä vilkaisemaan vauvaa. Äidin ja isän marenkiyllätys nukkui omassa huoneessaan sikeämin kuin saunatonttu kolmen kaljan jälkeen.
Sama on toistunut joka yö. Tyttö nukkuu. Äiti nukkuu. Isä nukkuu. Ja kissa riehuu, mutta onneksi enää vain kissa…
Tunnen itseni uudeksi ihmiseksi. Nousen aamulla pirteänä jopa ennen vauvaa. Enää ei tarvitse herätä itkuun ja kiehnäykseen. Nousta laittamaan tuttia tai korjaamaan peittoa. Vauvakaan ei enää herää vanhempiensa kiehnäykseen.
Muutto omaan huoneeseen on ollut parisuhteenkin kannalta loistava ratkaisu. Olemme saaneet makuuhuoneen takaisin eikä siitä sen enempää… Oma makuuhuone tarkoittaa kaiken sen likaisen lisäksi, mitä juuri kuvittelitte, myös sitä, että keskustelemme enemmän. Ainakin minulle päivän tapahtumia ja omia ajatuksia on luonteva turista rentoutuneena peiton alla. Ei niitä ainakaan sohvalla X-factorin lomassa tule juteltua.
Television katseluni on muutenkin vähentynyt. Omassa sängyssä on mukava lukea kirjaa. Kun vauva nukkuu viereisessä huoneessa, lukuvalo ei häiritse unta. Päivisin vietämme paljon aikaa vauvan omassa huoneessa. Telkkari taas on olohuoneessa. En enää vain vahdi vauvaa. Leikimme ja nauramme enemmän yhdessä, koska olemme molemmat pirteämpiä ja hyvällä tuulella.
Ainut, mikä muutoksesta kärsii, on mieheni peliharrastus. Tietokone on nimittäin vauvan huoneessa. Enää mieheni pelaaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minä ja vauva nököttäisimme sen ajan kaksin. Koska lelut ja vauvan tarvikkeet ovat samassa tilassa, voimme mekin olla. Lisäksi isä pystyy jossain määrin vahtimaan vauvaa pelinsä lomassa.
Sitä paitsi vahtimista on vähemmän. Olohuone on vauvalle vaarallinen paikka. Ainakin meidän olohuoneemme. Johtoa, hyllyä ja terävää pöydänkulmaa riittää. Vauvan omassa huoneessa on vain tulostin ja tietokone. Tietokoneelle vauva ei yllä. Tien sen johtojen luo saa blokattua painavalla työtuolilla. Tulostin peittyy piikkimatolla, johon pikku possumunkki ei uskalla koskea. Kätevää!
Myös siivoamista on vähemmän. Leluja on joka puolella vain yhdessä huoneessa, joka on muutenkin ollut kuin sotatanner siitä asti, kun muutimme. Sen sijaan, että kotona olisi neljä huonetta tornadon jäljiltä, kompastun leluihin enää vain lastenhuoneessa.
Lapsen pitää kuitenkin saada leikkiä jä rällästää, vaikka se raastaisi minun siisteyskäsitystäni. Siksi on hyvä, että kodissa on yksi paikka, jossa mennään täysin nappulan ehdoilla.
