Pohjois-eteläsuuntainen mielialahäiriö
Sain tänään neuvolassa eteeni kymmenen monivalintakysymystä. Vastausteni perusteella terveydenhoitaja totesi, että olen masentunut. Vastasin, että minua vaivaa korkeintaan V&V-syndrooma: väsymys ja vitutus. Kumpikaan ei ole sairaus.
Jokin järki siihen, mikä riittää masennusdiagnoosiin. Kyseessä on vakava sairaus. Ei diagnooseja voi heitellä tuolla tavalla ottamatta huomioon muita mielialaan vaikuttavia asianhaaroja. Olisiko todennäköistä, että syyt ovat jossain muualla kuin pääni sisällä, jos en psyty nauramaan ihan yhtä paljon kuin viikko sitten tai olen usein peloissani?
Minä en ole sairas. Olen raskaana. Se ei ole aina kivaa. Ei varsinkaan, kun parempi puoliskoni on tuhannen kilometrin päässä minusta. Minun vaivani ovat täysin tilanneriippuvaisia: selkään sattuu ja kipu säteilee oikealla puolella varpaisiin ja sormiin asti.
Kipu valvottaa. Kaksi viikkoa jatkuneiden noin kolmituntisten yöunien seurauksena käyn melkoisella säästöliekillä. Silti pitää käydä töissä ja olla vielä luova. Kaupassa on käytävä, koska minä ja kissa tarvitsemme ruokaa. Kesätöitä pitäisi yrittää hankkia. Muuttolaatikot odottavat täytettä. Monta muuta asiaa on pakko hoitaa. Tahtoisin voida vaatia apua, mutta se apu on toisella puolen Suomea. Siispä väsyttää ja – pardon my french – vituttaa.
Lisäksi tiedän, miltä ihan oikea masennus tuntuu. Se tuntuu siltä kuin samanaikaisesti olisi hukkumassa, putoaisi rotkoon ja olisi loukussa. Siihen ei musta huumori auta.
Ihminen kestää ja pitääkin kestää epämukavuutta, hankaluuksia ja vähän tuskaakin ilman diagnoosia ja pillereitä. Se, että joskus seinät kaatuvat päälle ja tekisi mieli heittää niitä kaatuvia seiniä ruusukuvioisilla perintölautasilla, kuuluu elämään.
Silti istuisin lääkärin vastaanotolla, ellen olisi ihan näillä näppäimillä muuttamassa pois Helsingistä.
Hienoa, että edes raskaana ollessa voi saada ajan kallonkutistajalle helposti, mutta turhaa terveydenhuollon kuormittamista, kun sitä ei tarvitse. En minä halua viedä vastaanottoaikaa joltain, joka on oikeasti sairas!
Minä haluan unilääkereseptin ja taputuksen päälaelle. Kiva olisi, jos joku vielä kehuisi, miten mahdottoman urhea ja hieno tyttö olet, kun pärjäät ihan itseksesi ja jaksat olla niin reipas.
Vastaukseni masennuskyselyyn muuttuvat välittömästi, kun muuttoauton nokka suuntaa kohti napapiiriä. Siihen on enää 15 aamua.
