Hain kesätöitä kahdesta oman alani paikasta kotikaupungistani, kuten aiemmin tällä palstalla kerroinkin. Toisessa, tutussa paikassa mietintämyssy kiristää edelleen. Kiristyksen aiheuttajaksi epäilen tulevaa perheenlisäystä. Toisessa paikassa kohtalostani päättävä pomo lomailee maanantaihin asti. Odotuskärsimysjännitys kestää vielä ainakin 3 päivää.

Soitin juuri toiseen hakemistani paikoista. Siihen, jossa en ole aiemmin ollut töissä. Siihen, joka tarjoaisi paremman palkan lisäksi uusia ja mielenkiintoisia haasteita. Siihen, jossa kukaan ei tiedä minun olevan raskaana.

Puhelun lopputulos oli se, että pomo palaa töihin maanantaina ja soittaa sitten minulle. Hänen sijaisensa, jonka kanssa puhuin, lupasi muistuttaa pomoa heti aamulla.

Sijainen paljasti jotain muutakin. Nimittäin sen, että työpaikalla on puhuttu minusta. Pomolla on kuulemma tiedossa ”hyvä hakija”. Sijainen oli varma, että se ”hyvä hakija” olen minä!

Nuijin itseni maan ytimeen, ellen saa paikkaa.

Kun syksyllä kävin työhaastattelussa, pomo sanoi, että olen paras hakija aikoihin. Heillä ei ole koskaan hänen aikanaan ollut kesätöissä yliopistosta valmistunutta. Että mielellään ottaisivat.

Portinvartijana on niinkin ikävä (ja määräävä) asia kuin raha. Kyse ei ole niinkään siitä, palkataanko minut, vaan siitä, onko lafkalla varaa palkata ketään. Työt hoituvat ilmaiseksikin. Paikka saa palkattomia amk-harjoittelijoita useammankin kappaleen kesäksi.

En väheksy opiskelijoita – etenkään amk-sellaisia, jotka omalla alallani ovat monasti teknisessä osaamisessa ihan omalla tasollaan – mutta ilmaiset harjoittelut pitäisi kieltää. Yritykset käyttävät harjoittelijoita härskisti paikkaamaan työvoimatarvettaan sen sijaan, että palkkaisivat valmistuneita ja ammattitaitoisia ihmisiä. Kärjistän, kun sanon, että harjoittelijat eivät harjoittele, vaan tekevät työt, jotka kuuluisivat ammattilaisille. Perustan sanomiseni kokemukselle.

Muistan hyvin millaista oli omassa harjoittelussani. Ihan samoja hommia siellä paiskin kuin muutkin. Jumatsuikkeli tuli satikutia ja silmien pyörittelyä, jos ei jotain osannut. Ei siinä mitään saanut harjoitella. Jos jokin asia piti opetella, aikaa opetteluun oli silmänräpäys. Eikä puhettakaan siitä, että jollain olisi ollut aikaa keskittyä harjoittelijan opettamiseen tai palautteenantoon.

Toki harjoittelusta saa tärkeitä työelämäkontakteja ja käytännön osaamista, mutta mitä niillä tekee, jos valmistumisen jälkeen töihin otetaan jonosta seuraava harjoittelija eikä sitä ”valmista tyyppiä”?

Toivon kaikki ruumiinosani ristissä, että saisin työpaikan. Uusi ja outo paikka tutisuttaa pöksyt jalasta, opeteltavaa on paljon ja uusia naamoja vaikka millä mitalla.

Tahtoisin kuitenkin, että perheeni voisi viettää kesän sillä paikkakunnalla, jolla kaikki sukulaisemme ja valtaosa ystävistämme asuvat. Haluaisin myös, että miehenikin saisi olla muutaman kuukauden kotona vauvan kanssa. Se ei onnistu, ellen saa jompaa kumpaa hakemistani paikoista.

Ja olisihan se ihan mieletöntä päästä sorvin ääreen edes hetkeksi.