Virtahepo balettitossuissa

Eilen raskautta tuli täyteen 27 viikkoa. En ole tottunut vatsakumpuuni, joten sen kanssa operoiminen kelpaisi ohjelmanumeroksi sirkukseen. Törmäilen pöytiin, kaiteisiin ja ovenkarmeihin, sillä en vielä käsitä ulottuvuuttani.  Otsikko kuvaakin osuvasti tämän hetken ketteryystasoani.

Tänään aamulla kieriskelin sängyllä 4 minuuttia kiskomassa kahta paria sukkia jalkaan.

Istuin sängylle. Nostin oikean jalan epäergonomisesti koukkuun sivulle, kiskoin sukan jalkaan ja taittelin sen lahkeen alle. Sama temppu vasurille. Koska ulkona on niin kylmä, että aivot pakastuu, päätin yrittää suojata edes kintut vähän paremmin. Laitoin siis toisen parin sukkia edellisten päälle. Koska alla oleva sukka aiheutti mukavasti kitkaa, sukka ei sujahtanut turvonneeseen jalkaani ihan yhtä ”sujuvasti” kuin alimmainen. Piti kellahtaa selälle ja taivuttaa jalkaa sivulle, jotta sain kiskottua sukan jotenkuten paikoilleen.

Mahdoin olla huvittava näky siinä pyöriessäni. Kissakin hyppäsi sängylle ja istui viereen tapittamaan, mitä tuo hullu akka oikein touhuaa. Se olisi nauranut, jos vain osaisi. Minua ainakin nauratti.

Toinen sukka meni tietysti väärin päin kanta kohti kattoa, mutta tuollaisista yksityiskohdista ei tässä vaiheessa jaksa enää välittää. Tunsin itseni voittajaksi, kun ylipäänsä suoriuduin tehtävästä. Onneksi töissä saa pitää saappaat jalassa.

Saatan käydä ostamassa muutaman parin liian suuria miesten sukkia, jotta vältyn kiskomiselta.

 

Töissä pudotin kuulakärkikynän lattialle. (Niin tapahtuu noin 2 kertaa päivässä) Se kieri työpöytäni alle. Ilman keskivartaloilmapalloa nostaminen olisi mennyt liukkaasti kuin pala kakkua kurkusta alas. Eipä siinä auttanut muu kuin ensin ähkiytyä kylki edellä kontalleen lattialle , kontata pöydän alle, kaivaa kynä johtojen seasta, peruuttaa ja ponnistaa takaisin pystyyn.

Saisikohan jostain sellaisia roskien keräämiseen tarkoitettuja pihtejä, jottei tarvitsisi kontata lattioilla pikku tavaroiden perässä?

 

Tiedän, että lupasinjo ajat sitten  esitellä hankkimani ällömakeat violetit vaunut, mutta panttaan niitä vielä hetkisen. Saan nimittäin tällä viikolla myös sitterin ja leikkimaton. Hankin kaiken käytettynä 😉 Esittelen koko kavalkadin samalla rykäisyllä!

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Älä valita – voisit olla paksumpikin

img_8960_2.jpg
Aivan raskauden alussa muutama ystävä varoitti minua siitä, että jossain vaiheessa ihmiset alkavat kommentoida ulkonäköäni antaumuksella. Ajattelin, että ei kai sentään. Eivät aikuiset ihmiset tee niin. Olinpa taas naiivi ja väärässä. Mahan koosta, vaatteiden sopivuudesta, rintojen kasvamisesta ja kaikesta mahdollisesta saa kuulla lähes päivittäin.

 

Uskon, että aika monta kättä nousee, jos kysyn, onko tahditonta arvostella ihmisen ulkonäköä suoraan päin pärstäkerrointa. Raskaana olevan kroppa on kuitenkin kaikkien tällaisten kirjoittamattomien sääntöjen ulkopuolella.

Kommentit ovat pääasiassa harmittomia. Mutta silti. Ihan oikeasti. Miksi ihmeessä yhtäkkiä on ok kommentoida vartaloani?

Sekä kommentit siitä, että ”näytätpä hyvältä, vaikka olet raskaana” että kommentit siitä, että ”oletpa väsyneen näköinen, kun olet raskaana”, tuntuvat ikäviltä. ”Hihihi. Oho, onpas mahasi kasvanut” -kommenteista puhumattakaan.

 

Kun pelkää sitä, ettei koskaan palaa entiselleen, lihomiseen liittyvät kommentit kirpaisevat eniten:

”Et sinä nyt niin kauheasti ole lihonnut. Minun / tuttuni / siskoni maha oli paljon isompi.” (Paksu olet kuin pallo, mutta voisit olla paksumpikin. Älä siis valita.)

”Kahdeksan kiloa on vielä tosi vähän.” (Odotas vaan. Lisää on kyllä tulossa.)

”Ei se mitään, jos et nyt jaksa lenkkeillä. Kyllä ne kilot lähtee imettämällä”. (Voi myös olla, etteivät lähde. Mistäs minä tiedän, kykenenkö imettämään. Ja mitäs sitten, kun niihin lerpahtaneisiin bassetinkorviin kompastuu!)

”Sitä tuskin huomaa. Ei sinusta uskoisi, että olet raskaana.” (Jep, jep. Ja minkäs näköisenä pidit minua aiemmin.)

 

Kommentoijat kuitenkin tarkoittavat hyvää. He uskovat kehuvansa. Mutta tuleeko tuollaisista kehuista hyvä mieli? Ei, koska ne eivät ole kehuja, vaan lohdutusta. Ihmiset näkevät, ettei raskaana oleva ole saman näköinen kuin ennen. Hän on hidas, kömpelö, pallomainen ja taatusti leveämpi kuin muutama kuukausi sitten.

Kauneus Oma elämä Hyvä olo Meikki