Pesänrakennusta
En ole koskaan ollut mikään sisustaja. En ole juurikaan harrastanut käsitöitä. Enkä todellakaan entisöinyt ainuttakaan huonekalua. Tämä siis ennen äitiysvapaata. Nyt opettelen näitä kaikkia.
Aloitin ”simppelisti” isoäidinneliöiden virkkaamisesta. En ole koskaan osannut virkata. En aloittaessani edes erottanut silmukkaa toisesta. Minulta kului yksi kokonainen viikonloppu erilaisten silmukoiden opetteluun. Edelleen puhun välillä vahingossa neulomisesta, kun tarkoitan virkkaamisesta ja kutomisesta, kun tarkoitan neulomista… En todellakaan ole mikään käsityöihme!
Peitto on silti yli puolivälin. Peitosta ei tule kovin pehmeää, koska käytän vähän jämäkämpää Catania-merkkistä lankaa. Sitä on vain niin helppo virkata. Kun saan peiton valmiiksi, pääsee se koristamaan jättiläismäistä harmaata sohvaamme.
Tein myös pienen vauvan pipon taustalla näkyvästä pehmoisesta vauvalangasta. Valmis tuotos on kuitenkin mielestäni ihan harjoituskappale. Sitä en kehtaa esitellä. Yllätyin kuitenkin sitä, miten helppoa virkkaaminen on, kun viitsii vain vähän keskittyä ja uhrata aikaa.
Saimme mieheni työkaverilta ikivanhan pinnasängyn. Olin aivan kauhuissani, kun näin rumat, likaisenruskeat palaset. Olisin halunnut paiskata hirvityksen roskiin, mutta luulen, että mieheni olisi pahoittanut mielensä. Hän tuntui olevan niin kovin ylpeä hankinnasta. Onneksi sängyn voi pelastaa.
Sängyn maalaaminen pelastaa jo paljon. Se vaatii myös vähän nakuttelua ollakseen vauvalle turvallinen. Muutama pohjalankku on nimittäin irti.
Aloitin maalausprojektin tänään. Enpä ole koskaan ennen maalannut huonekalun huonekalua. Olen tähän mennessä saanut hiottua ja siveltyä pohjamaalit kaikkiin palasiin. Huomenna on vuorossa varsinainen maalaus. Valitsimme mieheni kanssa aavistuksen persikkaisen valkoisen Tikkurilan Helmi-kalustemaaleista (puolihimmeän).
Oikeastaan väri oli mieheni valinta. Hän ihastui värikartan vaaleanpunaisiin sävyihin, joita minä juoksisin mieluiten karkuun. Persikkaan vivahtava valkoinen oli hyvä kompromissi. Toivottavasti. Huomennahan sen vasta näkee.
Kotimme on tällä hetkellä hyvin askeettinen. 75 neliön kolmiomme on kalustettu 24 neliön yksiön kalusteilla. Olemme hankkineet uuden parisängyn ja jättikokoisen sohvan, mutta ne eivät vielä ihan riitä.
Tilasin mielestäni maailman ihanimman sohvapöydän, joka puraisi melkoisen kolon lompakkoon. Mutta aion elää sen kanssa pitkään. Samaan konkurssiin tilasin myös lampun makuuhuoneeseen ja keltaisia ja beigejä sohvatyynyjä olohuoneen harmaan sohvan kavereiksi.
Meiltä puuttuu edelleen kaikenlaista: lamppu, matto ja verhot lastenhuoneesta, työpöytä, matto makuuhuoneesta ja eteisestä, televisio ja tv-hylly… Mutta kaikki aikanaan. Ainakin toistaiseksi on avaraa ja tilavaa.
Haaveilen myö reikäisten ja runneltujen seiniemme maalaamisesta. Ainakin lastenhuoneen peräseinä näyttää siltä kuin joku oli käyttänyt sitä maalitauluna. Äitini bongasi rakennusmessuilta aivan mahtavaa maalattavaa tapettia, jota tekisi mieleni kokeilla.