Viisi tonnia vauvaan
Suomen Kuvalehden juttu siitä, miten paljon rahaa vauvan hankkimiseen saa kulumaan, sai minut nielaisemaan muutamaan kertaan. Ja siihen vielä tulonmenetykset päälle. Ihanaa, mutta kallista, tämä lapselliseksi muuttuminen.
Etenkin ensimmäisen lapsen suhteen iskee helposti vauhtisokeus. Minustakin on kivaa hankkia kaikkea kaunista. Yritän kuitenkin hillitä itseni, sillä moni kallis tavara on käytössä vain vuoden. Me olemme hankkineet oikeastaan kaiken käytettynä tai alennusmyynneistä. Ostin esimerkiksi vaunut käytettyinä, vaikken löytänytkään juuri sellaisia, jollaiset olisin ihan oikeasti halunnut. Toki ihan kaikkea, mitä tuohonkin juttuun on laskettu, ei vain saa käytettynä tai halvalla.
Olen sitä mieltä, että kaikkea mahdollista tarjolla olevaa ei edes tarvitse ostaa. Come on – tarvitseeko vauva ”juhlatutin” tai ”nenänniistäjän”?
Joidenkin mielestä on varmasti väärin ajatella rahaa oman lapsen kohdalla. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä, mutta tuhlailu on paitsi epäekologista myös äärimmäisen tyhmää.
Vauva kuitenkin tarvitsee oikeasti ihan muita asioita kuin härpäkkeitä ja vemputtimia. Pienen ihmisen maailman tärkeimmät asiat, rakkaus ja läheisyys, eivät maksa senttiäkään.