En ole kirjoittanut ikuisuuksiin. Minkä takia? Jos kerran aloittaa bloggamaan, pitäisi kirjoittaa säännöllisesti. Näin minä itseasiassa ajattelin ennen, kun joku bloggaaja ei ollut kirjoittanut muutamaan päivään. Syy minkä takia en ole kirjoittanut on kaiketi haluttomuus tai laiskuus. Minä olen käynyt Berliinissä ensimmäistä kertaa ikinä ja aloitin opiskelemaan saksaa. Kaikkia hienoa ja uutta, mutta en ole jaksanut kirjoittaa. Olen väsynyt ja haluton tekemään mitään ylimääräistä. Päivät kuluu koulussa, töissä, läksyjen kanssa ja pääsykoekirjaa lukiessa. Niin, en ole edes käynyt salilla. Tai olen, ehkä kaksi kertaa 3 viikon sisällä.

Kovasti on siis aikataulu kiristynyt ja jostain se on oltava pois. Rakastan elämääni täällä. Tykkään kiireestä ja siitä, että on tekemistä. Minulle alkaa olemaan yhä helpompaa muodostaa ystävyyssuhteita täällä oleviin ihmisiin, koska kieli ei enää rajoita tutustumista niin paljoa. Sitä sanotaa, että yhteistä kieltä ei tarvita, mutta kyllä se vain vaikuttaa aina ja ikuisesti. Puhuessani saksaa paikalliselle, on hänen helpompi rentoutua, kun ei tarvitse jokaista sanaa kääntää päässään englanniksi. Tietenkin minun tulee miettiä vähän tarkemmin, että miten se lause taas menikään. Itse olen kuitenkin tänne maahan saapunut, joten on minun myös nähtävä hieman vaivaa asioiden eteen. Kaikki tämä säätäminen ja miettiminen vie kuitenkin voimia, jolloin haluaisi viikonloppuna vain puhua suomea tai vaihtoehtoisesti olla hiljaa. Edes englanniksi kommunikointi ei ole enää niin helppoa, koska saksaa tulee joka puolelta korviin sisään, samalla kun englannin (ja suomen) kieli valuu toisesta korvasta ulos. Eräs tuttavani sanoikin, että en oikein puhu mitään kieltä kunnolla, paitsi olgischia. Tuo kieli jota minä vain ymmärrän ja johon kuuluu vahva käsillä selittäminen. Päihitän kuulemma italialaiset täysin ja kirjaimellisesti huidon kokoajan menemään.

Yritetään kuitenkin nyt tsempata. Ehkä voisin kuvata mitä päivääni kuuluu nykyään, kun aloitin koulussakin käymään. Kuvat eivät liity oikeastaan tekstiin, mutta on pakko jakaa muutama Berliini kuva. Berliinistä tulee muutenkin lisää juttua, koska palaan sinne joulukuussa. Nyt on aika jatkaa läksyjen tekoa ja Voice of Germany:n katselua. Järjetön Samu-hypetys jatkuu vain!