”Hei hei hei, jeejeejee”. Tämä kuului kun joku valitsi Voice of Germanyssä itsensä Samu Haberin tiimiin. Kyllä, Sunrise Avenuen Samun tiimiin. Siellä hän oli istumassa muiden tuomarien kanssa. Kuulemma aivan suomalaisen näköinen eli; todella komea. Aina kun suomalainen mainitaan ulkomailla, nousee lievä ylpeys. Esimerkiksi Samusta sanotaan täällä, että hänen bändinsä on hyvä ja hän on ihan kreisi, niin sitä tulee itsellekkiin vähän sellainen olo, että ”Heeii, mäkin oon aika kreisi, eikös vain? Oonhan mäkin Suomesta, niinkuin Samu Haber”

Sitten kun Samu alkoi viimein puhua saksaa, hämmennyin. Hän kuullosti aivan suomalaiselta, mutta niin sen kuuluukin. Luin uutisista, että hän on opiskellut saksaa kielikoulussa ja välillä se kieli on vähän hakemista. Siinä häntä kuunnellessa tuli kuitenkin mieleen, että kuulostanko minä tosiaan tuolta? 10 vuotta saksaa lukeneena ja vuoden täällä asuneena, osaan jo paremmin. Vai osaanko? Välillä tuntuu, että saksa vain pursuaa ulos korvista, enkä saa sanottua mitään järkevää. Tänään telkkaria katsellessa muut kyselivät kaikkea suomalaisista ja Samusta, mutta en osannut oikein vastata. Olen vastannut samoihin kysymyksiin useasti aiemminkin, mutta nyt jäädyin. Ehkä vain jännitin Samun puolesta liikaa, vai? Hänen superaktiivinen olemus valloitti niin tuomarit kuin kilpailijatkin. Välillä meinasin kyllä huutaa, että koitappa istua nyt paikallasi välillä.

Ylpeänä suomalaisena voin mennä nyt rauhassa nukkumaan! Hurraan yksin täällä meille suomalaisille. Huraa, huraa, huraa!

-Olga

P.S. Täällä on syksy. Huomasin, kun lakasin lehdistä omaa kadun pätkääni.