Saanko relata?
Olin kirjoittamassa tavallisesta päivästäni, kunnes keksin vähän tärkeämmän aiheen. Se on nimittän rento ja hyvä mieli. Sitä on aina yllättävän vaikea pitää yllä varsinkin näin yo-kirjoitusten, työkiireiden tai minkä tahansa kanssa. Kai tästä on aiemminkin puhuttu, mutta otan tämän taas esille.
Itseäni on vaivannut jonkinlainen unettomuus/väsymys/laiskuus-vaihde. Illalla lupaan mennä aikaisin nukkumaan ja aamulla pitäisi mennä aikaisin salille. Menenkin aikaisin nukkumaan, mutta jään valveille ajatusteni kera enkä aamulla jaksa herätä aikaisin. Lopulta se muuttuu ärsytykseksi enkä halua tehdä enää mitään, enkä varsinkaan mennä salille. Tässä koen lievän ristiriidan, koska tykkään käydä salilla ja sen jälkeen tulee todella energinen olo. Kävin muutaman kuukauden salilla viisi kertaa viikossa sillä motivaattorilla, että kunto kohenisi ja no oikeastaan, salilla käynti maksoi niin paljon kuukaudessa, että olisi se mielestäni ollu rahan haaskausta olla menemättä. Ne ovat motivaattoreita edelleen, mutta eivät niin voimakkaita enää. Onko minulla ollut siis aivan väärä ajattelutapa alusta asti? Kaipaan sitä energiaa joka tulee salilla, mutta haluan myös jäädä kotiin vain nukkumaan. Laiskuus ei jää vain salittomuutena, vaan myös elämässä ylipäätänsä. Hyvä, että kauppaan jaksan mennä. Ulkona odottaisi lämmin sää, mutta silti peiton alla on lämpimämpi.
Mitä minä sitten haluan? Vai olenko vaan oikeasti toivottoman laiska? Minä haluaisin istua kahvilassa ja olla puhelimella netissä, istua hiljaa paikallaan ja myöhemmin mennä töihin. Tuo oma pikakahvi ei oikein maistu samalta, kuin nuo herkkukahviloiden juuri keitetty kahvi. Olen kuitenkin aika pihi ja harvoin menen kahvilaan vain istuskelemaan. Tänään aamulla lehtiä haravoidessa mietin, että miksi en järjestäisi omaa kahvi/teehetkeä. Onko sinne salille pakko mennä ollenkaan tällä viikolla? Tai olisiko se ok, jos käyn vain kolme kertaa salilla? Ihan sama, että se sali maksaa, saan tehdä mitä MINÄ haluan.
Päätin ottaa tuumasta toimeen. Siivosin kämppääni siistimmäksi ja tein itselleni kunnon aamupalan, vähänkuin olisin ollut kahvilassa. Kyllä se pikakahvi maistui jopa hieman paremmalta. Liekö ajatus kahvilasta parantanut makua? Olen kyllä nukkunut aiemmin pitkään ja tehnyt jonkinlaista aamupalaa, mutta nyt tein hetkestä erikoisemman, enemmän omanlaisen, eikä kellokaan ole kuin vasta pian 12. Samassa hetkessä lupasin itselleni, että ei ole mikään pakko mennä salille. Itseäni varten siellä käyn, en kenenkään muun.
Tällaisista pienistä teoista se lähteekin jo liikkelle. Ei minulla edelleenkään ole supernaisen voimia tai oloa, mutta jo parempi. Jos sinä olet uupunut tai vaikka et olisikaan. Tee juuri sitä mitä sinä haluat! Osta suklaata, käy hankkimassa se H&M uusi neule tai mene sinne lempikahvilaasi ja tilaa kakkukahvit. Ehkä näiden mielitekojen jälkeen ollaan itsekukin lähempänä rentoa ja hyvää fiilistä. Minä ainakin olen jo…
Mitä vinkkejä teillä on rentoutumiseen? Kommentoikaa vapaasti, koska niistä saattaa olla hyötyä myös toiselle.
Ihanaa viikon jatkoa!