Sääpessimisti

 

 

Viime perjantaina katsoin säätiedotuksia. Mitä ihmettä? +22 astetta lauantaina ja nyt on lokakuun puoliväli, en usko! Lauantaina katsoin ikkunasta, että totta tosiaan aurinko paistaa pitkästä aikaa ja näyttää todella lämpimältä. Tarkistin taas säätiedotteen ja sama +22 loisti siellä. Ikuisena sääpessimistinä en uskonut ja puin päälle nahkabootsit ja syystakin. Ehdin kävellä pari askelta toteaakseni, että joo-o, kuuma on. En silti vienyt takkiani takaisin vaan jääräpäänä vastustin tuota lämpöä ja kävelin salille naama hikisenä. Painavan salikassin kanssa (ja kuuma takki päällä) päätin mennä kaupunkiin kahvittelemaan. Epätoivoisena ja naama punaisena tilasin kahvini ja oikein nautin siitä tilanteesta kun sain takin pois ja laittaa silmälasit päähän ja avata pääsykoekirjan. Niinpä, niin epätoivoinen olo oli, että nautin pääsykoekirjan lukemisesta.

 

 

 

 

Ystäväni saapui kahvilaan. Hänellä oli päällään hame ja t-paita. Hänellä oli kuuma myös ja sanoi, että nyt takki laukkuun, koska nyt on takatakakesä. Suuri kiitos hänelle, koska lämpötila vain nousi ja raskas treenikassi olalla ei helpottanut tilannetta. Niin raahasin takkia ja laukkua ympäri keskustaa, kun piti ostaa junalippu Berliinistä kotiin ja käydä etsimässä kreisit kengät syyslomaa varten. Berliinissä ei oikein voi olla tylsä. En tiedä miksi, mutta tuntuisi pahalta mennä Berliiniin pukematta jotain räväyttävää.

 

Miksi aina Starbucks? Koska siellä on ilmainen netti

Kaiken tämän pessimismin ja kuumuuden keskellä nautin lauantaista suunnattomasti. Ilta vain venähti hieman pidemmälle kuin suunniteltiin. ”Jos vielä yhdet, kuului vuorotellen molempien suusta.” Ei siinä mitään, nautin hyvästä seurasta ja taas tuli opittua vaikka ja mitä. Rakastan ja nautin Saksan ilmapiiristä ja jopa siitä ilmastosta, vaikka vähän välillä epäilen kummankin hyvyyttä. Eihän sitä lian tyytyväinen saa olla? Apua, nyt tuli nuohooja käymään. Eihän mulla ole edes savupiippua?

-Olga