Se kuuluisa energinen fiilis

Vihdoinkin sitä oma päiväni-postausta. Omat rutiniit on hyvä kirjoittaa ylös ihan itseäni, mutta myös teitä varten. Siitä saa ehkä jonkinlaisen kuvan minkälaista voi olla aupairin elämä, tai siis aupparin vapaa-aika. Tässä on vain muutama todella iso poikkeus. Ensimmäinen on se, että heräsin tänään jo seitsemältä ja eilen kahdeksalta. Minun piti viedä lapsi kouluun, mikä ei normaalisti kuulu minulle. Koen, että on hyvä herätä aikaisin nauttimaan päivästä, mutta itselläni alkaa työt noin kolmen aikoihin päivällä, niin en koe järkeväksi uuvuttaa itseäni heräämällä seiskalta joka aamu. Varmasti saisin joka päivä hieman enemmän tehtyä, kai? Tai todellisuus olisi kai, että istuisin sängyllä tunnin tai kaksi tajuamatta oikeastaan mistään mitään. Onhan tämä erilaista, mutta ei minusta aamuihmistä saa.

Minkälainen oli sitten eilinen päiväni? En ainakaan nauttinut siitä, että heräsin kahdeksalta, mutta teinpä sen silti. Onneksi aurinko helli tätä maata ja minua. Kotiin päin kävelessä oli aivan mieletöntä huomata kuinka kauniilta kadut näyttivät aamuauringon valossa. Vähänkuin sillon, kun tulin baarista kuudelta aamulta. Silloin totesin, että olisipa ihana mennä lenkille näin raikkaassa ilmassa, no en mennyt…

20130925_084815.jpg

 

Parhaana pidin kuitenkin sitä, kun pääsin todellakin ajan kanssa menemään salille. Tunnustan, että oli lähtö taas todella tiukassa, mutta otin melkein konkreettisesti itseäni niskasta kiinni. Hyvä, että en potkaissut itseäni persuuksille. Salilla olin aivan todella pihalla, koska edelleen jatkuvat vähäiset yöunet näytti jo merkkejä. En löytänyt mihinkään ja unohdin kaikki mahdolliset asiat. ”Hukkasin” juomapullonikin, jota etsittiin mukavan turhautumisen kera. Pullo olikin vaatteensäilytys(?)kaapin takana, hupsista. Kaiken tämän hölmöilyn jälkeen oli taas se kuuluisa energinen fiilis. Tuota fiilistä olinkin kaivannut, siksi on kiva mennä tänään taas salille.

20130925_094128.jpg

20130923_142643.jpg

20130924_151936.jpg

Koin ja koen varmaan edelleen hieman huonoa omaatuntuoa etten antanut vanhalle kerjäläismummelille rahaa bussiin. Totesin siinä itselleni, että ei minulla ole pieniä kolikoita tarpeeksi. Eikä oikeasti ollut, mutta silti tulin surulliseksi. Sitten tämä rouva vain tuiskasi, että hän kävelee sitten ja niin hän lähti käpöttelemään kohti määränpäätään, toivottavasti se ei ollut liian kaukana.

Siinä kai päiväni oli sitten? No olihan minulla töitä, mutta siellä ei ollut mitään ihmeellistä ja olinkin tavallista myöhempään. Olin/olen kyllä vähän nolo ja katsoin youtubesta Big Brotherin jotain vanhaa tuotantokautta. Kaikkea sitä ihminen tekee itselleen! Jotta postaukseni ei olisi näin tylsiä, niin en aijo kirjoittaa aivan hirveästi näistä normipäivistä, as you can see, on ne vähän yksinkertaisia. Parasta on se kuitenkin, että ensi viikolla on 4 päivän loma! Kaikkea ihanaa on jo suunniteltu jo monelta tasolta. Sen voin luvata jo että eri kaupunkeja, juhlat ja festivaalit. Jääköön nämä vielä salaisuuksiksi ja minä painun salille. (Heti parin BB-jakson jälkeen.)

.Olga

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *