Yhteinen Saksa

Nyt on ollut hyvä syy juhlia, eikä vain pelkästään minulla. Täällä on juhlittu torstaina Saksan yhdistymistä kaksi päivää kestäneillä juhlilla. Erityistä tästä minulle tekee sen, että itse ”pääjuhlat” vietettiin täällä Stuttgartissa. Sinällään mieletön tuuri, koska tapahtuma järjestetään täällä kerran 16. vuodessa! Ihan mieletöntä menoa ja meininkiä. Teitä suljettu, telttoja jokapuolella, konsertteja, ruoka- ja oluttelttoja ja mikä parasta/pahinta järjettömän paljon ihmisiä. Kävelyyn sai varata aikaa, koska jokapuolella oli kiinnostavaa nähtävää tai muuten vain ihmiset olivat tiellä.

Valitettavasti nuo 2.MS:n  kauheudet painavat ihmisten mieltä edelleen ja se näkyy usein heidän asenteissaan. Viime viikon pitkää viikonloppuna yhteisöllisyys oli kuitenkin korkeimmillaan ja ihmisistä huokui se yhtenäisyyden ilo. Sitä oli jollain tavalla koskettava seurata. En sano, ettei siellä olisi ollut monet vain ryyppäämässä, koska oli ylimääräinen vapaapäivä, mutta kuitenkin. Hyvä ruoka ja juoma piti itse kenenkin tyytyväisenä. En muista milloin olisin ollut paikassa jossa olisi ollut niin paljon ihmisiä. On tullut käytyä kuitenkin uutena vuotena Helsingin keskustassa ja paikallisilla olutfestivaaleilla. Olen käynyt Kairossa, mutta eivät ne kaikki ihmiset olleet pakkautuneita yhteen tilaan. 

 

Sain joltain mieheltä kukan, jee!

Mitä tapahtumapaikalla sitten oli? No ihmisten lisäksi oltiin rakennettu teltta, jossa esiteltiin Saksan ministeriöt ja niiden tehtävät sekä teltta kaiketi liittopäiviä varten. En takalleen muista oikeaa nimeä, mutta paikalla oli Merkel ja hänen poppoonsa. En valitettavasti nähnyt heistä ketään. Kävin tutkimassa ministeröiden tehtäviä, tai oli aikomus, mutta pääsin pari kojua eteenpäin kunnes väenpaljous iski päin naamaa ja pinkaisin teltasta p

ois. Ylipäätänsä juhlissa esiteltiin Saksaa ja tarkemmin Baden-Würtembergiä, jonka pääkaupunki Stuttgart on. Eri kaupunkien omia oluita ja ruokia sai ostettua suht halpaan hintaan. Suurimmilla firmoilla oli myös omat kojut. Koko Saksa oltiin tuotu yhden kaupungin keskustaan. Kävellessäni kotiin, minut pysäytettiin viisi kertaa, koska olin suomalainen. Sain kotimatkalle melkein kokoajan seuraa. Olen tottunut huomioon täällä, mutta olin enemmän kuin hämmentynyt. Tykkään Saksasta, ei tarvitse yksi pelätä täällä.

Seuravaa postaus kertookin toisista juhlista!

-Olga