Aamu(lehd)ista viimeinen
Tein eilen suuren elämänmuutoksen.
(Olen siirtymäriitin kourissa.Olen mahdollisesti terapian tarpeessa. No, ehkä ei niin vakavaa.)
Peruin aamulehden tilauksen, tai no käytännössä katkaisin toistaiseksi olevan tilaukseni uuden laskutusjakson alkaessa.
Anyhow, en siis vaan perunut Aamulehden tilausta, vaan luovuin jostakin mikä on ollut minussa jo kauan ja joka on ollut minulle hyvin hyvin tärkeää. Oma itsekäs hetkeni aamulla.
Ai miksikö luovuin siitä? Siksi että Hyvä Mies ajoi edelle.
Asuessani ja ollessani vielä yksin, mun päivän paras ja tärkein hetki oli aamupalahetki Aamulehden kanssa. Niin kuin jo aikaisemmin on tullut selväksi, aamun mä haluan pyhittää täysin itselleni. Olla hiljaa ja ajattelematta ketään, tai kestää jonkun muun ihmisolennon pyörimistä jaloissa samaan aikaan. Silloin mä en vastaa puhelimeen, ovisummeriin tai mihinkään ulkomaailman signaaleihin, ellei ole aivan pakko.
Viime kertaisesta aamun itkupotkuraivarista kuitenkin viisastuneena, mä päätin että haluan kouluttaa itseni tottumaan siihen että Hyvä Mies saa herätä halutessaan samaan aikaan kuin minä ja se on ok. Mä haluan oppia pois näistä selkärankaan isketyistä vääränlaisista rutiineista, niin että niiden poisjääminen tai aamun tapahtumien järjestyksen muutos ei aiheuta mulle enää tilapäistä maailmanloppua.
+ käytännön syyt: koska olen nykyään näköjään hyvin paljon enemmän yötä Hyvän Miehen luona kuin kotonani, Aamulehti on melko kallis lehti, ja koska en jaksa sitä juosten joka aamu hakea ja päivän vanhaa lehteä on hiukan hölmö lukea seuraavana aamuna, niin en näe mitään Jiitä jatkaa tilausta.
Kysehän ei ole siis pelkästään tästä hetkestä olla yksin aamuisin. Kyse on myös siitä että kun ryhtyy olemaan yhdessä toisen ihmisen kanssa se tarkoittaa sitä automaattisesti että oma aika vähenee. Joillekin, noh useimmille, se on kai asia jota on jo odotettukin, mutta mulle oman ajan hupeneminen on ollu stressaavaa ja epämieluisaa. Tämä johtuneekin kyllä suurimmaksi osaksi myös siitä että oman ajan vähenemisen myötä olen ”joutunut” luopumaan myös omista pakonomaisista rutiineista ja kummallisista tavoista tehdä asioita. Joskin siitä luopumisesta on kokoajan tulossa mieluisampaa. Sitä haluaa olla toisen kanssa ja ne hetket kun ilmoitan jo kaukaa etukäteen että tänää on My own time -päivä, tunti, kuukausi tai mitä ikinä, niin huomaan jo kohta ajattelevani että mitä mä tässä nyt oikeastaan yksin möllötän ja näpytän jo viestiä Hyvälle Miehelle.Kaksin vaan on paljon mukavampaa! Useimmiten. Ei aina.
Mutta koska hyvin usein myös yksioleminen tekee hyvää ja on ihan ok, päätän tämän memon oikeen oivalliseen Muikkuismiin.
”Sometimes someone needs silence and solitude, and it doesn’t mean there’s anything wrong.”
