Antakaas kun kerron teille hiukan kuka on rakkaus

Ai kuka keksi rakkauden? En aio vastata tähän useammin esitettyyn kysymykseen kuka rakkauden keksi (vaikka tosin tiedän siihenkin vastauksen) vaan vastaan paljon mielenkiintoisempaan kysymykseen kuka rakkaus on. Missä se asuu, mistä se pitää, mitä se inhoaa ja mitkä ovat sen heikkouksia.

Se asuu jokaisessa rakkausballadin sävelessä, äidin sydämessä, tulipunaisessa ruusussa, hääkutsukortissa, kihlasormuksessa ja jouluaaton lumihiutaleessa. Se pitää pesää myös kissan kehräävässä kirsussa, synnytyssaleissa, sunnuntaiaamun krapulaisessa suukossa ja whatsups sovelluksen sydänhymiöissä. Se toisinaan kyläilee myös särkyneessä kahvikupissa kyynelten tahrimalla lattialla tai odottavan aamuyön kellonviisareissa. 

Se rakastaa ensisilmäyksiä, aikaa ja anteeksiantoa sekä käsien kiertymistä toisiinsa. Olivatpa ne ryppyisiä, vasta luumunkokoisia tai vain neljäsormisia käsiä. Sen ydin pakahtuu kun se kuulee sen nimen sanottavan ääneen tai se saa todistaa epäitsekkään teon. 

Se vihaa välinpitämättömyyttä, kateutta, valhetta ja pimeää. Pimeyttä se tosin pystyy hiukan lievittämään tuikkukynttilöin. Sen heikkouksia ovat haavoittuvaisuus, ailahtelevaisuus sekä se että se harvoin kestää enää ikuisuuden. Tai ainakin sen koti vaihtuu. Se voi myös muuttaa muotoaan. Hyvästä pahaan, nyrkiksi tai mustasukkaisuudeksi. Tai vaikka romanttisesta olomuodosta ystävyydeksi. 

Missä sen sitten haluaisin asuvan juuri nyt? Lähellä minua tottakai. Omassa peilikuvassani, asuntoni jokaisessa huonekalussa, teekupissa ystäväni kädessä ja jonkun vielä tuntemattoman pojan kahvikurkissa. Miksikö ilmatiivissä ja pimeässä kahvipurkissa? – Jotta poika voi joku päivä keittää puruista meille kahvit yhdessä juotavaksi.