Elämäni Hiukset
Mä olen aina jotenkin onnistunut määrittelemään ja ilmaisemaan itseäni hyvin paljon hiuksieni kautta. Jossakin määrin hiusmalli tai -tyyli on jopa määritellyt omaa identiteettiäni.
Itsellänihän on noita hiustyylejä mahtunut pieneen ikääni verraten jo aika paljon, joku sata ja yksi. Ei siis ihme jos identiteettikin on ollut ajoittain hiukan sekava ja hakusessa.
Mutta pohtikaas ja myöntäkääs, että en puhu ihan Askaa kun väitän että yksilön hiukset tuo persoonaa esiin hyvinkin paljon ja hiustyyli yleensä rakentuukin ihmisen sen hetkisen elämänboogien ja persoonallisuuden mukaan. Ja mikäpä parempaa viihdettä kun katsella vanhoja kuvia ja nauraa niille ”miksi kukaan ei ikinä sanonut minulle mitään” – hiustyyleille tai haikailla sen kerran vahingossa onnistuneen tähtitukan perään!
Värisokeus.
Vaaleat hiukset: Kun ensimmäisen kerran monen monta vuotta sitten värjäsin hiukseni, oli se hopeanvaalea sävyte Vapaa Valinnasta. Siitä lähtien olen itseäni blondina pitänyt. Vaaleatukkaisia on tituleerattu esim. pellavapäisiksi enkeleiksi, povipommeiksi ja eloveenan ruumiillistumiksi. Kukapa ei haluaisi olla yksi näistä. Aamen.
Ruskeat hiukset: Jotenkin jossain vaiheessa silmissäni ruskeatukkaiset vaikuttivat aikuisemmilta, viisaammilta ja tyylikkäämmiltä kuin hompsuiset ja kevytkenkäiset blondit. Kokeilun tuloksena havaitsin että en ole brunette vaikka kuinka kaakaossa uittaisi, sillä se vaaleanharmaa juurikasvu on vaan niin tuskallinen näky peilissä.
Mustat hiukset: Hups, otin kaupan hyllyltä ruskean sijasta sen keskiruskean. Ei tullut keskiruskea ei, tuli musta. Ja värinpoisto operaatio seuraavalla värjäys kerralla. Tästä vaiheesta on onneks niin vähän kuvia, ja melkein olematon määrä julkaisukelpoisia sellasia, että harmikseni en sellaista päässyt tänne tuuppaamaan.
Platinablondi: Hirrrrveen kiva leikkiä hetki Suomen Playmatea etsien sitä omaa Hugh Hefneriä.
Raidat: Ajaton villitys. Raidoittaminen on se ehkä järkevin, luonnollisimman lopputuloksen ja ”kun en keksi muutakaan” hiusvärin vaihtoehto.
Muotivillitysvärit ja värjäysprojektien yllätykset:
No tiedättehän nämä juuri-, latva-, moniväri-, luonnolliset sävyt- ja surffitukkakokeilut.
Pituudella on väliä.
Pitkä tukka: Pitkä tukka on aina (kuulemma) edustanut ja tulee aina edustamaan naisellista ja seksikästä naista. Tosin poikkeuksena ne joiden hiusten kasvatusoperaatio pitkäksi uhmaa maailmankaikkeutta sillä tukan luonnollinen paksuus ei kasva vaikka kuinka kasvatat sitä tasapitkänä ja uitat sitä kaikennäköisissä BioRich tuotteissa. Projektin päätteeksi toteat että juu onhan ne pitkät, ne kolme pitkää karvaa jotka ylpeänä laskeutuvat silmillesi! Joten mikäs sen kätevämpää kuin hiustenpidennykset!
Puolipitkä tukka: Tämä on kai se hentoisten hiusten ennätyspituus. Helpompi on pitää lyhyestä tukasta.
Lyhyt tukka: Valtaväestön mielipide –> Hmmm joko se on lesbo, äiti, keski-ikäinen tai käynyt läpi syöpähoidon. Minun mielipide –> oma valinta, helppoutta rakastava, urheilija tai vaikka oman elämänsä superstara.
Outo tukka: Tämä vaihe ja kokeilu oli odotettavissa ja koinkin sen syömishäiriöni ollessa päällä. Oli tarve olla joku muu, sukupuoleton ja en minä. Mutta ai että nautin tuosta tukasta ja sen aiheuttamasta keskustelusta!
Välivaihe tukat: ”Mitenkä tän nyt sais näyttämään siltä että just tällasen tukan mä halusinkin” sillä välin kun odotan että se kasvaa/vaihtaa väriä tai muuten vaan muuttuu taikurin taikasauvan iskusta.
Polkka tukka: Naisellinen, ehkäkö kuitenkin hiukan pliisu? mutta kuitenkin niin Victoria Beckham. Tämä alkaa tuntua omalta.
No miltäs mä näytän nyt?!
Lämmin blondie polkkatukalla, kuitenkin vielä sarjassamme välivaihetukka?:
Tämä melko lyhyt redblondie tuntuu olevan se mun juttu. Helppo, nätti, tyylikäs, tosin ei kovin muuntautumiskykyinen ja ponkkarivaihtoehto puuttuu.
