Elämäntapa kiusattu
Erikoinen ilmiö mutta olemassa. Edes lihavia ei kiusata tai arvostella heidän elämäntavastaan niin kuin meitä kukonlaukun aikaan herääviä itujen ja macajauheiden mussuttajia.Tämä ei tietenkään ole ultimaattinen totuus. Paljonhan riippuu minkälaisia ihmisiä on ympärille kerääntynyt ja pääasiassa kuitenkin sen suurimman arvostelu höykytyksen saa nuo liikuntakyvyttömät sipsin napostelijat, mutta näin Nyyn näkökulmasta tällainenkin ilmiö on ilmaantunut tämän yhteiskunnan fläppitaululle.
Mistä johtuu että terveellisisstä elämäntavoista on helpompi nälviä ääneen, tai minkä takia niitä ylipäätään arvostellaan? Keneltä se on pois jos kaveri syö mulberin marjoja irtiksien sijaan tai lähtee bileistä nukkuun 4 tuntia aikaisemmin kun kestävimmät juhlaeläimet? Tai vastaavasti toisinpäin. Ei minulta ainakaan.
Johtunee ehkä siitä että kyllä terveelliset elämäntavat tuntuvat ärsyttävän vieläkin muutamaa joukkiota ihmisiä. Huolimatta siitä että nyt on käynnissä suurin myllytys fitness ja sun muiden terveellisten elämäntapojen suhteen.
Keitä nämä joukkiot sitten ovat ja mistä se ärsyyntyneisyys kumpuaa?
Puhtaasta kateudesta ja omasta syyllisyydestä. Siitä että jotkut yksilöt todella lyö yli intoillessaan aiheesta. Periaatteesta vastustaa kaikkea mikä on nyt tai ikinä hyvä juttu. Tai siitä että kaikki mitä muut tekee toisin kun sinä on pakko olla väärin ja kiellettyä.
Menneenä viikonloppuna juhliessani tuttava pariskunnan häitä, sain kuulla muutamia ärsyyntyneitä kommentteja elämäntavastani ja käyttäytymismallistani. Arvostelu tuli pääasiassa ihmiseltä jolle olen ollut pelkästään ystävällinen ja jonka kakusta ei ole millään tavalla pois minun tapani elää elämääni. Sen toki ymmärtäisin, jos välillä hyvinkin kurinalaisesta ja pingottavasta elämäntavastani, ärsyyntyisi Hyvä Mieheni, mutta ei, häntä ei tunnu se osa minua haittaavan ollenkaan.
Arvostelu sai elämäntapani tuntumaan lähes sairaudelta jonka ansiosta kaipaan sääliä tai voivoittelua osakseni. Ja elämäntavassanihan ei kuitenkaan ole kyse ylilyönniksi menneestä fitness hömpötyksestä (enää), vaan ihan perus arjesta johon kuuluu terveellinen ruoka, aikainen elämänrytmi, tehokas ote tehdä asioita ja harrastaa sekä liikunta. Toisaalta ymmärrän eron kun monien suurin ponnistus päivän aikana on saada itsensä käymään kaupassa, ja palkitseekin itsensä sen jälkeen sangollisella jäätelöä (WTF).
Ja Ei, ette kuulleet puolestaan minun suustani arvostelua tätä ihmisjoukkiota kohtaan, se oli vaan pelkkä toteamus.
Oli miten oli, herkänä muiden arvostelulle ja mielipiteille, tämä mitätön ja harmittomaksi tarkoitettu naljailu sai minut alkuviikoksi identiteetti kriisiin. Kuka mä oon ja miksi? Ketä varten ja millä tavalla?
Itseäni varten, itseni takia ja vähä niiden muiden jotka pitää minusta jo lähtökohtaisesti tällaisenä. Te loput, syökää päänne jos ette muuta löydä.