Gårdagens
Mulla kävi erikoinen vieras. Mulla kävi äskettäin kylässä eilinen.
Tiedättekö sen maailmankaikkeuden ärsyttävimmän kappaleen Mamban Valokuvia. Se sopisi tämän tekstin taustamusiikiksi oivallisesti, paitsi että NOT. Koska se on se maailmankaikkeuden ärsyttävin yhdistelmä sanoja ja sointuja. Joten valitsen taustamusiikiksi Lauri Tähkän – Polte.
Se on jännä (kyllä, katson Pasilaa) mitä asioita ihminen muistaa. Mitkä asiat jää mielen sopukoihin ja mitkä haihtuu ilmaan. Mä muistan aina mitä hölmömpiä hetkiä, tunteita ja makuja. Ja tuoksuja.
Muistatko sä miltä nämä tuoksuu,maistuu tai kuulostaa? Mä muistan.
Hölmö rakkaus tuoksuu Burberry Weekend for Men hajuvedelle. Kesäyö maistuu ja kuulostaa Leo South African valkoviinille ja kopiseville koroille. Juhannus -05 oli ja kuulosti Valvomon biisi Mikä kesä ja Virrat. Kesäpäivä mökillä tuoksuu kahville joka keitettettiin taas liian vahvaksi. Aurinko kesällä -06 tuoksui Dove Summer Glow body lotionille ja hielle. Koukkuniemen leppoisat aamut osastolla 33 ja Ulla mummun purppuran värinen ja pahasti kulunut kynsilakka kuulostaa Ylen aamu-TV tunnarilta. Muutto elokuun viimeisenä Hallituskadulle 15 A 12 ja J:n huivit eteiseisessä syksyisenä aamuna, tuoksuu Oriflamen Divine EDT:lle.
On myös päiviä, jotka jonkin tapahtuman takia jää sun elämään. Ei mene varmaan vuottakaan ilman, kun joku tietty päivä taas tullessaan jälleen ei herättäisi tajunnan muistelemaan asiaa, jota päivä joskus edusti tai tarkoitti. Look, it’s empty now.
Ihminen rekisteröi muistiinsa asioita, joilla on ollut jollainlailla joku merkitys. Se hetki kun ensi kertaa tajuaa tai sanoo rakastavansa. Se tuoksu nenässä kun sydän hajosi sirpaleiksi. Tai se tunne huhtikuun räntäsateessa aamuyöllä kun päätät että tämä saa olla viimenen kerta. Tai Entäs se hetki kun huomaat että on kaikki hyvin ja olet onnellinen?
Tänä kesänä on tapahtunut paljon asioita mitkä mä haluan muistaa jälkeen päin. Jukka Pojan Kuuma kuumempi Kuumis -laini saa mut aina hymyilemään ja muistamaan duunipaikan ”tyttöjen huoneen”. Raejuusto persikanpaloilla tuo mun mieleen kesäaamut ensimmäisessä omassa kodissa. Kastunut aamulehden ja musteen tuoksu herättää mielikuvan kahden viikon tuskallisesta kylpyhuoneremonttiprojektista.
Tänä aamuna mä heräsin siihen tunteeseen että mun ei oo enää pakko. Se kuulosti kissan kehräykseltä ja tuntui kynsien leipomiselta unisella iholla. Se maistui kesäkurpitsaviipaleina suussa. Kuinka vapauttavaa se onkaan. Mun ei enää tarvitse kärsiä, uhrata tai ansaita sitä että mä oon olemassa ja mä voin nauttia elämästä. Mun ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään siihen mistä mä nautin tai mitä mä voin tehdä että mun mieli tulee hyväksi. Ja mun ei todella tarvitse kysyä muilta lupaa siihen että mä voin olla tyytyväinen siihen miltä mä näytän ja miltä se saa mut tuntemaan.
Tämän kesän hyvä olo on maistunut raparperimansikkarahkalle, se on tuoksunut Cacharelin AmourAmour kesätuoksulle ja tuntunut höyhenen hipaisulta arpeutuvaan palovammaan. Toiveissa olisi että tämä kesä jäisi mieleen lisäksi myös perhosina vatsassa!