Hätäpuhelu

Löysin eilen illalla, palatessani kotiin keskiyön aikaa, jotain kamalaa ja hälyttävää asuntoni lattialta.

Sydänlihas verisenä muovimatolla. Solusäikeet irroinnena päistään, käpristyneenä, väsyneenä veren vuodon paineesta. 11 tapaa jättää nainen sai sivujatko-osan numero 12. 

Vasta tänään sain ensiapua shokkiin. Joku tuntematon ihminen kirjoitti suoraan mun verinirhamilla olevaan sydämeeni.

”Do you feel alone? Like no one cares? I care. Please, find a reason to live. You deserve it. You’re Beautiful. And it hurts me to see what goes on around me. The hurt, the pain, and what we go through, to feel accepted. You’re so much better than that. I love you.”

Kuka se oli. Kuka allekirjoittaa tuon? Jumala? äiti? maailmankaikkeus? vai kaikki rakkaat ja läheiset ihmiset ympärilläni?

Pohdintojen jälkeen mä löysinkin seuraavat syyt elää, olla kiitollinen ja iloinen tänään.

• Mulla on työ jossa mä viihdyn. Täällä mua odottaa joka aamu mun työpöytä, lämmin ja sympaattinen työtoveri ja ilmapiiri missä tunnen olevani kotona ja hyväksytty. 

• Mulla on ystäviä joille mä voin soittaa hysteerisen itkun keskeltä, nenä ja suu täynnä räkää, ja he sanovat mulle että kaikella on tarkoituksensa, he tietävät sen kuulemma varmuudella. 

• Että joku on keksinyt sellasenkin turhan hyödykkeen kun tupakka. Ja joku nero yhdistänyt siihen kahvin ja saanut aikaseksi jotain äärimmäisen lohduttavaa.