Hyvää Arkipäivää

Oletkos koskaan tarkastellut arkeasi ja mitä siihen sisältyy?

Huomaatko ja tiedostatko mihin kulutat päiväsi ja kuluvatko ne siihen mihin haluaisitkin?

Mä henkilökohtaisesti rakastan arkeani. Arki on juhlaa! Tosin siitä yksi (tärkeä, mutta ei välttämätön) elementti vielä uupuu, mutta se tulee aikanaan jos on tullakseen. Siis se kylkiluuhun kasvanut. 

Aina ei näin ole kuitenkaan ollut. Mä vihasin arkeani, elämääni. ”Vähän” taisin vihata itseänikin. Ennen kun pikku hiljaa huomasin ja tajusin kuinka mukavaa, hyvä elämä ja arki mulla on! Mulla on asioita joita en varsinaisesti ole pyytänyt elämääni, asioita joista en varsinaisesti ikinä haaveillut tai välittänyt, mutta nyt ne ovat tärkeitä ja hyvin olennaisia onneni kannalta. 

Arkipäivät lipuvat tavallisesti läpi rutiinien tuuppimana mutta usein sitä kuitenkin havahtuu tarkastalemaan jotakin tiettyä asiaa joka ilahduttaa tai hämmästyttää erityisesti. 

Viimeisen viikon aikana olen hämmästellyt mm:

• todella hyvää asiakaspalvelua urheilukaupassa (tyttö oli niin omistautunut palvelemaan minua että tuntui kun olisin saanut lahjaksi oman palvelijan)
• aina niin iloista ja piristävää hyvän päivän tutun tervehdystä   (no juu juu, mies, miehen suusta)
• hyvän aamiaisen merkitystä mieleen, ja kroppaan tietty! (tästä tulossa lisää)
• ystävien olemassaolosta (kiitos että olette/palasitte sydämeeni)
• kuinka paljon oikeesti viihdyn työpaikkassani (:O, ei mulle pitänyt käydä näin)
• miten syksy vuodenaikana oikeesti vaikuttaa ihmisen mielialaan ja vireyteen vaikka kuinka taistelisi vastaan (hei da, kuinka joku tihkusade ja putoavat vaahteran lehdet voi oikeesti saada mielen väsyneemmäksi kun muina vuoden aikoina?!)

Näin ne kuluu esimerkiksi:

HUOMENTA. Päivän paras hetki. Unihiekkaa vielä minun ja naukuseni silmissä. Käheää naukuntaa ja varpaiden sipsutusta muovimatolla. Aamukahvia ja aamiaista napaan. 

Läpi sateisen Tampereen keskustan töihin. Töissä 07.20, tullaan hallitsemaan taloutta hyvin. Almoust always the second to arrive after aamu(yö)kyöpelipomoni. Ihana hiljaisuus ja hämärä vielä käytävillä ja huoneissa. 

Päivän toiseksi paras hetki. Kello yhdeksän kahvi ja rahka. Auta armias sitä joka sattuu keksimään palaveerata kello yhdeksän kahvihuoneessa ja neidin aamuhetki viivästyy!

Ollaan töissä mappien uumenissa. Huomatkaa rakennuksen hienoin Lego juomapullo. 

Kello 12 väännetään lounas lusikat kaakkoon!

Klo 13.06 herätellään aivot joka päiväisen taukojumpan (suuri pyhiinvaellus eli aamulehden vienti ulkoroskikseen) ja iltapäiväkahvin voimilla vielä hetkeksi. 

Klo 14.40 Aamulehden toimituksen, Nissenin ja kaupan kautta kotiin. Käydään lähikauppa Anttilassa hakemassa murua rintojen alle. Mä taidan tykätä Pirkasta. 

Klo 15.40 Tofu-itusalaattia ja riisikakkua tomaattibasilikatahnalla ääntä kohti! 

Ja päälle mikropäikkärit. 

Päiväunilta herääminen vaatii expressohetken.

Klo 17.20 Of to the Bodypump <3 My second lempipaikka kodin jälkeen, Susiklubi. 

Illalla venyttelyt, piikkimatto ja sohva. 

Jokaisessa päivän hetkessä on jotain lämmintä, kodikasta, tylsää ja turvallista. Ajoittain niihin hyppää myös ikäviä (huonot uutiset ja pieleen menneet suunnitelmat) ja yllättäviä (treffilöiset) sekä mahan pohjaa kutittavia hetkiä (ujot katseet). Kaikki olen kuitenkin päättänyt ottaa vastaan silti yhtä mieluisasti!

Oletkos huomannut mikä tunti päivästä kuluu kaikista nopeimmin? Mun kohdallani tuo on ensimmäinen tunti töihin tulon jälkeen. No se kaikista hitaimmin kuluva? Jaetulla sijalla se viimeinen tunti töissä tai jostain kumman syystä ilta 8-9.