Hyväksi minulle: DATETIME

 

Tänään aion tehdä jotain minkä olen perunut jo… hmmm ainakin kolme kertaa. Mennä treffeille. Käsittämätöntä miten mulla on vieläkin edes mahdollisuus nähdä tämä kyseinen kaveri. Olen hankkinut itselleni kolmannen nimen, Oharikuningatar. 

Syy miksi olen aina peruuttanut treffit, on se että en ole nähnyt tarpeeksi syytä miksi mennä treffeille kyseisen kaverin kanssa. Kaveri on hyvännäköinen, hauska ja muistaakseni mukavakin, mutta jotenkin en ole nähnyt tulevaisuutta siinä hommassa. Joten järkevänä likkana olen ajatellut miksi tuhlata aikaa. 

No kerronpa miksi! Vaikka tämän hetkinen fakta on se että olen nyt parantunut edellisestä sydänsurustani ennätysvauhtia ja unohtanut edellisen sydäntensärkijän olemassaolon lähes kokonaan, olen myös äärimmäisen kyllästynyt ja tylsistynyt miehiin, ja rakkauteen. Mikä on hyvä. Sillä nyt mulla on aikaa harjoitella uutta harrastustani. Harrastus nimeltä deittailu ihan vaan huvin vuoksi.

Mun pitää oppia että en voi innostua ja ottaa tosissaan mitään, tai ketään miestä tai tapailua, ennen kun siihen on aihetta. Sillä syy miksi mun sydän tallottiin niin pahasti, oli yksinkertaisesti se että mä ihan itse heitin sen siihen lattialle tallottavaksi. Ihan keskelle lattiaa, ja ihan ilman minkään valtakunnan suojapapereita. 

Miksi mun pitää heti nähdä itseni kaverin vierellä alttarilla tai ajatella mitähän mun vanhemmat pitäisi tästä kaverista? Miksi mun pitää heti fiilistellä miltähän mahtaisi tuntua sunnuntaiaamut hänen vierellään tai miltä maistuisi arkipäivän aamupuuro samasta kulhosta. Ja jos en pysty näitä kuvittelemaan hylkään ajatuksen kaverista saman tien. Tai jos näen vähän liiankin hyvin, olen jo istuttamassa hääkimppuani. Nyt olisi tärkeää vain se että menen, olen ja pidän hauskaa. 

Tästä eteenpäin otan miesten tapailun pelkästään mukavana ajanvietteenä, sen suurempia ajattelematta tai odottelematta. Ja mä luulen että juuri sellaista se voisi olla tämän kaverin kanssa. Kaiken hyvän lisäksi, Lontoon kielen harjoittelu ei ole ikinä pahasta!